Betula nana, osa 89
Porttia vartioiva varustus koostui pääosin puusta, kivestä
ja maapenkereistä. Alimpana oli maapenkere, sen päällä kiveä ja päällimmäisenä
puinen varustus. Varustus oli taitavasti rakennettu ja se näytti vankalta ja
uhkaavalta, vaikka sen rakennusmateriaalit olivat yksinkertaisia.
Narsha suositteli, että he jäisivät varustukseen majoittumaan
ja muut suostuivat. Päätös oli kaikkien mielestä hyvä, sillä he pääsivät
tutustumaan paremmin karshaanien tapoihin ja pääsivät näkemään varustuksen läpi
kulkevaa liikennettä.
Matkalaiset majoittuivat juuri alimpien muurien sisäpuolella
olevaan vierastupaan, joka oli aivan varustuksen portin läheisyydessä. Vilkram myös
salli heille varsin vapaan kulkemisen varustuksen ulkopuoliseen lähiympäristöön,
mitä he hyödynsivätkin varsin runsaasti varustuksella vietettävien päivien
aikana.
Emily ja Mihail myös jatkoivat taikojen harjoittelua, nyt Narshan
johdolla, minkä he tekivät metsän suojissa. Emily ei kuitenkaan harjoitellut
puunkirouksen kanssa, Navin mielestä niin oli parempi. Nav ei jostain syystä
luottanut myöskään karshaaneihin kuten ei ollut luottanut Rafaeliin.
Matkalaiset ehtivät viettää varustukseen tutustuen ja jo
hieman kyllästyenkin kaksi viikkoa ennen kuin Vilkram kutsui heidät uudestaan
torniinsa. Tällä kertaa hänen seurassaan oli Narshaa hieman lyhyempi ja
turkistaan hieman vanhuuttaan harmaantunut karshaani sekä tämän karshaanin
jaloissa lepäävä noin puolen metrin säkäkorkuinen violettiturkkinen
sapelihammaskissa. Vanhempi karshaani oli pukeutunut valkoiseen kaapuun ja kaavun
päällä oli punaisesta langasta kudottu köysi vyönä.
”Päivää. Kuinka aikanne on sujunut täällä pienessä
varustuksessamme?” Vilkram kysyi heiltä.
”Hyvin. Kelit ovat suosineet, kesän viimeisistä
aurinkoisista päivistä on ollut ilo nauttia”, Narsha vastasi.
”Hienoa, että olette viihtyneet”, Vilkram sanoi ja kääntyi
vanhemman karshaanin puoleen: ”Tässä matkalaiset ovat koko seurueensa voimin.”
Myös Emilyn lintuystävät olivat mukana.
Vanhempi karshaani katseli seuruetta viiksiään sukien.
”Enpä ole pitkään aikaan nähnyt näin nuoria ja virkeitä
ihmisiä”, vanhempi karshaani sanoi.
”Mitenkä on? Pääsenkö takaisin vanhaan kehooni?” Mihail
kysyi malttamattomana.
”Mihail!” Narsha torui.
”Nuoria, virkeitä ja malttamattomia tosiaan”, vanhempi
karshaani sanoi ja naurahti.
Vanhemman karshaanin puhe oli hidasta ja miettelevää. Jo
puhetyylistä tiesi, ettei puhujalla ollut mikään kiire yhtään minnekään.
”Pahoittelen hänen puolestaan”, Narsha sanoi.
”Pahoittelu hyväksytty. Minusta on vain hauskaa nähdä, että
nuoressa miehessä riittää energiaa, vaikka ei omassa kehossaan olekaan”,
vanhempi karshaani sanoi.
Narsha nyökkäsi kunnioittavasti vanhemmalle karshaanille.
”Mutta sitten asiaan. Minä olen vanhimpien neuvoston
avustaja Kaemon Salanti. Voisimme aloittaa siitä, että kerrotte nimenne minulle”,
vanhempi karshaani sanoi.
Kaikki, Emilyn lintuystävät mukaan lukien, kertoivat nimensä
Kaemonille.
”Hienoa. Sitten voimme siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Haluan
haastatella teitä jokaista yksitellen”, Kaemon sanoi.
”Mikä tarkoitus siinä on?” Mihail ihmetteli.
”Siinä on oma tarkoituksensa. Sinä, Mihail, vaikutat
innokkaimmalta kaikista, joten haastattelen sinut ensimmäisenä. Loput voitte
mennä. Lemmikkini Hainix tulee teitä sitten hakemaan seuraavaa, kun olen
Mihailin haastatellut”, Kaemon.
Matkalaiset olivat väittämässä vastaan, mutta Vilkram
viittoi heidät tottelemaan. Niin Mihail jäi Kaemonin kanssa Vilkramin huoneeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti