torstai 27. kesäkuuta 2013

Portti karshaanien maahan II



Betula nana, osa 89

Porttia vartioiva varustus koostui pääosin puusta, kivestä ja maapenkereistä. Alimpana oli maapenkere, sen päällä kiveä ja päällimmäisenä puinen varustus. Varustus oli taitavasti rakennettu ja se näytti vankalta ja uhkaavalta, vaikka sen rakennusmateriaalit olivat yksinkertaisia.

Narsha suositteli, että he jäisivät varustukseen majoittumaan ja muut suostuivat. Päätös oli kaikkien mielestä hyvä, sillä he pääsivät tutustumaan paremmin karshaanien tapoihin ja pääsivät näkemään varustuksen läpi kulkevaa liikennettä.

Matkalaiset majoittuivat juuri alimpien muurien sisäpuolella olevaan vierastupaan, joka oli aivan varustuksen portin läheisyydessä. Vilkram myös salli heille varsin vapaan kulkemisen varustuksen ulkopuoliseen lähiympäristöön, mitä he hyödynsivätkin varsin runsaasti varustuksella vietettävien päivien aikana.

Emily ja Mihail myös jatkoivat taikojen harjoittelua, nyt Narshan johdolla, minkä he tekivät metsän suojissa. Emily ei kuitenkaan harjoitellut puunkirouksen kanssa, Navin mielestä niin oli parempi. Nav ei jostain syystä luottanut myöskään karshaaneihin kuten ei ollut luottanut Rafaeliin.

Matkalaiset ehtivät viettää varustukseen tutustuen ja jo hieman kyllästyenkin kaksi viikkoa ennen kuin Vilkram kutsui heidät uudestaan torniinsa. Tällä kertaa hänen seurassaan oli Narshaa hieman lyhyempi ja turkistaan hieman vanhuuttaan harmaantunut karshaani sekä tämän karshaanin jaloissa lepäävä noin puolen metrin säkäkorkuinen violettiturkkinen sapelihammaskissa. Vanhempi karshaani oli pukeutunut valkoiseen kaapuun ja kaavun päällä oli punaisesta langasta kudottu köysi vyönä.

”Päivää. Kuinka aikanne on sujunut täällä pienessä varustuksessamme?” Vilkram kysyi heiltä.

”Hyvin. Kelit ovat suosineet, kesän viimeisistä aurinkoisista päivistä on ollut ilo nauttia”, Narsha vastasi.

”Hienoa, että olette viihtyneet”, Vilkram sanoi ja kääntyi vanhemman karshaanin puoleen: ”Tässä matkalaiset ovat koko seurueensa voimin.”

Myös Emilyn lintuystävät olivat mukana.

Vanhempi karshaani katseli seuruetta viiksiään sukien.

”Enpä ole pitkään aikaan nähnyt näin nuoria ja virkeitä ihmisiä”, vanhempi karshaani sanoi.

”Mitenkä on? Pääsenkö takaisin vanhaan kehooni?” Mihail kysyi malttamattomana.

”Mihail!” Narsha torui.

”Nuoria, virkeitä ja malttamattomia tosiaan”, vanhempi karshaani sanoi ja naurahti.

Vanhemman karshaanin puhe oli hidasta ja miettelevää. Jo puhetyylistä tiesi, ettei puhujalla ollut mikään kiire yhtään minnekään.

”Pahoittelen hänen puolestaan”, Narsha sanoi.

”Pahoittelu hyväksytty. Minusta on vain hauskaa nähdä, että nuoressa miehessä riittää energiaa, vaikka ei omassa kehossaan olekaan”, vanhempi karshaani sanoi.

Narsha nyökkäsi kunnioittavasti vanhemmalle karshaanille.

”Mutta sitten asiaan. Minä olen vanhimpien neuvoston avustaja Kaemon Salanti. Voisimme aloittaa siitä, että kerrotte nimenne minulle”, vanhempi karshaani sanoi.

Kaikki, Emilyn lintuystävät mukaan lukien, kertoivat nimensä Kaemonille.

”Hienoa. Sitten voimme siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Haluan haastatella teitä jokaista yksitellen”, Kaemon sanoi.

”Mikä tarkoitus siinä on?” Mihail ihmetteli.

”Siinä on oma tarkoituksensa. Sinä, Mihail, vaikutat innokkaimmalta kaikista, joten haastattelen sinut ensimmäisenä. Loput voitte mennä. Lemmikkini Hainix tulee teitä sitten hakemaan seuraavaa, kun olen Mihailin haastatellut”, Kaemon.

Matkalaiset olivat väittämässä vastaan, mutta Vilkram viittoi heidät tottelemaan. Niin Mihail jäi Kaemonin kanssa Vilkramin huoneeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti