Betula nana, osa 102
Nalvi käveli kirjaston käytävällä Mihailia ja Sarnelia
vastaan pian sen jälkeen, kun nämä olivat lähteneet Nalvia etsimään.
”Oletteko jo tutkineet kirjastomme kokoelmia riittävästi
yhdelle päivälle?” Nalvi kysyi.
”Meille tuli nälkä”, Mihail vastasi.
”Lounasajastakin on jo tovi. Etsikäämme Emily ja hänen
lintuystävänsä, niin pääsemme ruokailemaan”, Nalvi sanoi.
Mihail nyökkäsi ja lähti seuraamaan Nalvia.
Nalvi käveli reipasta tahtia kirjaston aulaan ja siellä
aulan tiskin luokse. Käytyään nopean keskustelun tiskin toisella puolella
olevan toisen karshaanin kanssa, Nalvi lähti kävelemään takaisin kohti
kirjaston pääsalia. Salin etuosaan päästyään Nalvi kuitenkin pysähtyi.
”Yksi kirjaston työntekijöistä on Emilyn apuna. Aulan
virkailija ilmoitti tuolle työntekijälle, että tuo Emilyn tänne. Heidän pitäisi
olla pian tässä”, Nalvi sanoi.
”Millä te oikein pidätte yhteyttä täällä?” Mihail kysyi.
”Meillä on keinomme”, Nalvi vastasi.
Mihail halusi kommentoida Nalvin vastausta terävästi, mutta
piti kielensä kurissa. Sen sijaan hän keskittyi etsimään Emilyä katseellaan.
Pian Emily saapui Sijan, Navin, Nevin ja Nivin sekä nuoren
naiskarshaanin kanssa.
”Löysitkö etsimäsi?” Mihail kysyi Emilyltä tervehdyksien
jälkeen.
”En vielä”, Emily vastasi.
”Kyllä me vielä löydämme. Tullaan huomenna uudestaan”, Sija
sanoi.
”Onko meidän mahdollista tulla huomenna uudestaan?” Mihail
kysyi Nalvilta.
”On ja oletinkin, että haluatte tulla tänne myös huomenna”,
Nalvi vastasi.
”Mihin aikaan olette tulossa?” Naiskarshaani kysyi.
”Luultavasti heti aamiaisen jälkeen, kuten tänäänkin”, Nalvi
vastasi.
Mihail havaitsi kahden karshaanin välillä jännitettä aivan
kuin he olisivat käyneet huutoväittelyä.
”Hieno. Nähdään huomenna Emily”, naiskarshaani sanoi ja
lähti jatkamaan muita töitään.
”Lähtekäämme?” Nalvi kysyi.
Kaikki vastasivat myöntävästi, sillä jokainen halusi syömään
niin nopeasti kuin mahdollista.
Nalvi vei heidät syömään karshaanien perinneruokaa tarjoilevaan
ravintolaan ja myöhäiseksi lounaaksi tai aikaiseksi päivälliseksi muodostunut
ruokailu oli maittava. Kaikki kehuivat karshaanien ruokia, ei vain siksi, että
kaikki tiesivät sen olevan pakollista, mutta myös siksi, että he olivat kaikki
pitäneet ruuasta.
Syönnin jälkeen Nalvi saattoi heidät asunnolleen.
”Tiedätkö milloin näemme Narshan seuraavan kerran?” Mihail
kysyi Nalvilta ennen tämän lähtemistä.
”Sitä en osaa kertoa. Kaemon ja vanhimpien neuvosto
päättävät siitä”, Nalvi vastasi.
Mihail nyökkäsi.
”Mikäli teillä ei ilmene tällä hetkellä muuta kysyttävää,
niin näemme aamulla”, Nalvi sanoi ja lähti.
”Minulla on paha tunne tästä kaikesta”, Mihail sanoi.
”Niin minullakin. En vain tiedä miksi”, Emily sanoi.
”Minusta tuntuu, ettei meille kerrota läheskään kaikkea
sitä, mitä pitäisi kertoa. Nalvikin tietää paljon enemmän kuin hän kertoo”,
Mihail sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti