Betula nana, osa 144
”Miten tällaista on voinut edes tapahtua?” Mihail kysyi.
”Kenraalikuvernööri on vanha mies eikä vanhuus ole tullut
yksin. Se on tullut hulluuden ja raakuuden kanssa. Uskon myös, että hänen
neuvonantajallaan on sormensa pelissä. Luulen, että hänen todellinen isäntänsä
löytyy keisarikunnan pääkaupungista”, Mihailin isoäiti vastasi.
”Mitä me voimme tehdä?” Mihail kysyi.
”Ai heille?” Mihailin isoäiti kysyi.
”Niin”, Mihail vastasi.
”Emme mitään”, Mihailin isoäiti vastasi.
”Kai me nyt jotakin voimme tehdä”, Mihail sanoi.
”Kenraalikuvernöörillä on linnassaan pari tuhatta sotilasta
toimettomana, saman verran lisää vartiotuvissa ympäri Léostaa. Meillä on
talonväkeä parikymmentä, josta puolet on naisia”, Mihailin isoäiti sanoi.
”Onko kenraalikuvernöörillä velhoa?” Mihail kysyi.
”Mitä?” Mihailin isoäiti kysyi.
”Onko hänelle velhoa?” Mihail kysyi.
”On hänellä joku myrkynkeittäjä siellä myös”, Mihailin
isoäiti vastaa.
”Mutta ei taisteluvelhoa?” Mihail kysyy.
Mihailin isoäiti tutkii Mihailin katsetta tarkkaan.
”Ei pitäisi olla”, Mihailin isoäiti lopulta vastaa.
Mihail nyökkää.
”Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinä lähdet sinne suin
päin ryntäämään”, Mihailin isoäiti sanoo.
”Ei niin. Pitäähän sitä ensin tiedustella asioita ja tehdä
suunnitelma”, Mihail sanoi.
Mihailin isoäiti ei näyttänyt iloiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti