torstai 17. heinäkuuta 2014

Kylmä totuus




Betula nana, osa 143

Mihail sytytti pärettä, jonka hänen isoäitinsä oli pyytänyt sytyttämään. Päre rätisi syttyessään. Isoäiti hymähti hänelle, kun päreen sytyttämisessä kesti.

”Olen ehtinyt tottumaan kynttilöihin”, Mihail sanoi.

”Mutta täällä kynttilöitä käytetään vain juhlapäivinä”, Mihailin isoäiti sanoi.

”Tiedän”, Mihail sanoi.

”Tiedän, että tiedät. Haluan sinun vain muistavan”, Mihailin isoäiti sanoi.

Kammariin vajosi hiljaisuus, kun suvun vanhin ja nuorin jäivät tuijottamaan toisiaan. Emily jäi hiljaisuudella toiseksi ja yritti pysytellä mahdollisimman hiljaa. Lopulta Mihail tunsi ilmapiirin painostavuuden ja rikkoi hiljaisuuden.

”Ymmärsin Karlin puheista, että täällä on tapahtunut jotakin, mitä minun pitäisi tietää”, Mihail sanoi.

Hänen isoäitinsä huokaisi. Puheenaihe ei ollut hänelle selvästikään mieluisa.

”En tiedä voiko sitä muuten sanoa. Sinä olet Netronovalan uusi isäntä”, Mihailin isoäiti sanoi.

Mihailin katse vaati isoäitiä kertomaan tarkemmin. Isoäiti ei kuitenkaan jatkanut.

”Haluan tietää, mitä on tapahtunut isälle, äidille ja Amandalle”, Mihail sanoi.

”Siskosi on nykyään linnanrouva kenraalikuvernöörin linnassa. Tai oikeastaan neito. Ei hänen ikäistään voi vielä oikein rouvaksi kutsua”, Mihailin isoäiti sanoi.

”Hän meni naimisiin kenraalikuvernöörin kanssa?” Mihail kysyi.

”Ei niinkään mennyt, vaan pistettiin menemään naimisiin”, Mihailin isoäiti vastasi.

”Eikö hänellä ole jo perillisiä?” Mihail kysyi.

”On. Useampiakin. Vanha vaimo vain kuoli toissa talvena. Vanha ja raihnainen mies kaipasi huvitusta”, Mihailin isoäiti vastasi.

Mihail pyri hammasta ja puristi nyrkkiään.

”Entä isä ja äiti?” Mihail kysyi.

”Isäsi yritti neuvotella asiasta, mutta on nyt sukuhaudassa. Äitisi on ehkä elossa linnan tyrmässä”, Mihailin isoäiti vastasi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti