Betula nana, osa 143
Mihail sytytti pärettä, jonka hänen isoäitinsä oli pyytänyt
sytyttämään. Päre rätisi syttyessään. Isoäiti hymähti hänelle, kun päreen
sytyttämisessä kesti.
”Olen ehtinyt tottumaan kynttilöihin”, Mihail sanoi.
”Mutta täällä kynttilöitä käytetään vain juhlapäivinä”,
Mihailin isoäiti sanoi.
”Tiedän”, Mihail sanoi.
”Tiedän, että tiedät. Haluan sinun vain muistavan”, Mihailin
isoäiti sanoi.
Kammariin vajosi hiljaisuus, kun suvun vanhin ja nuorin
jäivät tuijottamaan toisiaan. Emily jäi hiljaisuudella toiseksi ja yritti
pysytellä mahdollisimman hiljaa. Lopulta Mihail tunsi ilmapiirin painostavuuden
ja rikkoi hiljaisuuden.
”Ymmärsin Karlin puheista, että täällä on tapahtunut
jotakin, mitä minun pitäisi tietää”, Mihail sanoi.
Hänen isoäitinsä huokaisi. Puheenaihe ei ollut hänelle
selvästikään mieluisa.
”En tiedä voiko sitä muuten sanoa. Sinä olet Netronovalan
uusi isäntä”, Mihailin isoäiti sanoi.
Mihailin katse vaati isoäitiä kertomaan tarkemmin. Isoäiti
ei kuitenkaan jatkanut.
”Haluan tietää, mitä on tapahtunut isälle, äidille ja
Amandalle”, Mihail sanoi.
”Siskosi on nykyään linnanrouva kenraalikuvernöörin linnassa.
Tai oikeastaan neito. Ei hänen ikäistään voi vielä oikein rouvaksi kutsua”,
Mihailin isoäiti sanoi.
”Hän meni naimisiin kenraalikuvernöörin kanssa?” Mihail
kysyi.
”Ei niinkään mennyt, vaan pistettiin menemään naimisiin”,
Mihailin isoäiti vastasi.
”Eikö hänellä ole jo perillisiä?” Mihail kysyi.
”On. Useampiakin. Vanha vaimo vain kuoli toissa talvena. Vanha
ja raihnainen mies kaipasi huvitusta”, Mihailin isoäiti vastasi.
Mihail pyri hammasta ja puristi nyrkkiään.
”Entä isä ja äiti?” Mihail kysyi.
”Isäsi yritti neuvotella asiasta, mutta on nyt sukuhaudassa.
Äitisi on ehkä elossa linnan tyrmässä”, Mihailin isoäiti vastasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti