torstai 2. lokakuuta 2014

Isku linnaan VI



Betula nana, osa 154

”Miksi olet täällä?” Sarnel kysyi

”Tein kokeita”, Nils vastasi.

”Millaisia kokeita?” Sarnel kysyi.

”Sellaisia, mitkä eivät ehkä ole niin hyväksyttäviä. Tein kokeita ihmisillä”, Nils vastasi.

”Mitä teit?” Mihail kysyi.

”Testasin elämisen ja kuolemisen rajoja”, Nils vastasi.

”Osaat varmaan kulkea täällä paremmin kuin me”, Mihail sanoi.

”Todennäköisesti”, Nils sanoi.

”Jos päästämme sinut vapaaksi, lähdetkö opastamaan meitä?” Mihail sanoi.

”Mikäli todella päästätte minut vapaaksi, ettekä vain siihen asti, että pääsemme pois täältä”, Nils sanoi.

”Lupaan, että pääset todella vapaaksi”, Mihail sanoi.

Nilsin sanat elämisen ja kuolemisen rajojen testaamisesta jäivät Mihailin mieleen.

”Mihail, oletko varma?” Sarnel kysyi.

”Olen”, Mihail vastasi.

Mihail loitsi uuden jäävaarnan, joka mursi Nilsin sellin lukon auki.

”Meidän pitää kiirehtiä. En halua olla täällä hetkeäkään liian kauan”, Nils sanoi.

”Emme mekään”, Mihail sanoi.

”Suorin reitti menee portaikosta ylöspäin. Pelkään kuitenkin, että meillä saattaa olla siellä seuraa”, Nils sanoi.

”Emmeköhän me pärjää. Sarnel, ota äitini kantoon. Lähdetään”, Mihail sanoi.

Sarnel nosti Mihailin äidin hellään otteeseen. Mihailin äiti olisi edelleen halunnut, että Mihail vain pakenisi, mutta hän ei heikkouttaan kyennyt vastustelemaankaan Mihailia ja Sarnelia. Nils lähti johdattamaan joukkoa portaikkoon.

”Miksei täällä ole vartijoita?” Mihail kysyi.

”Kuulin jotain puhetta jostakin hirviöstä”, Nils vastasi.

”Se puhe on aivan totta”, Mihail sanoi.

”Kuulin myös, että linnan rahakirstu olisi helposti tyhjennettävissä sekasorron aikana”, Nils sanoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti