Betula nana, osa 154
”Miksi olet täällä?” Sarnel kysyi
”Tein kokeita”, Nils vastasi.
”Millaisia kokeita?” Sarnel kysyi.
”Sellaisia, mitkä eivät ehkä ole niin hyväksyttäviä. Tein
kokeita ihmisillä”, Nils vastasi.
”Mitä teit?” Mihail kysyi.
”Testasin elämisen ja kuolemisen rajoja”, Nils vastasi.
”Osaat varmaan kulkea täällä paremmin kuin me”, Mihail
sanoi.
”Todennäköisesti”, Nils sanoi.
”Jos päästämme sinut vapaaksi, lähdetkö opastamaan meitä?”
Mihail sanoi.
”Mikäli todella päästätte minut vapaaksi, ettekä vain siihen
asti, että pääsemme pois täältä”, Nils sanoi.
”Lupaan, että pääset todella vapaaksi”, Mihail sanoi.
Nilsin sanat elämisen ja kuolemisen rajojen testaamisesta
jäivät Mihailin mieleen.
”Mihail, oletko varma?” Sarnel kysyi.
”Olen”, Mihail vastasi.
Mihail loitsi uuden jäävaarnan, joka mursi Nilsin sellin
lukon auki.
”Meidän pitää kiirehtiä. En halua olla täällä hetkeäkään
liian kauan”, Nils sanoi.
”Emme mekään”, Mihail sanoi.
”Suorin reitti menee portaikosta ylöspäin. Pelkään
kuitenkin, että meillä saattaa olla siellä seuraa”, Nils sanoi.
”Emmeköhän me pärjää. Sarnel, ota äitini kantoon. Lähdetään”,
Mihail sanoi.
Sarnel nosti Mihailin äidin hellään otteeseen. Mihailin äiti
olisi edelleen halunnut, että Mihail vain pakenisi, mutta hän ei heikkouttaan
kyennyt vastustelemaankaan Mihailia ja Sarnelia. Nils lähti johdattamaan
joukkoa portaikkoon.
”Miksei täällä ole vartijoita?” Mihail kysyi.
”Kuulin jotain puhetta jostakin hirviöstä”, Nils vastasi.
”Se puhe on aivan totta”, Mihail sanoi.
”Kuulin myös, että linnan rahakirstu olisi helposti
tyhjennettävissä sekasorron aikana”, Nils sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti