Isku linnaan VIII

Betula nana, osa 156

”Kävelitte suoraan ansaani”, tuolilla istuva vanha mies sanoi.

”Niin me tuossa oven ulkopuolella jo päättelimme, että ansa täällä on. Ajattelimme, että laukaisemme ansan nyt saman tien, kun täällä kerran olimme. Lisäksi täällä on varmaan jotakin, mitä me olemme tulleet hakemaan”, Mihail sanoi.

”Tarkoitatko siskoasi?” Tuolilla istuva vanha mies kysyi.

”Kenties”, Mihail vastasi.

”Hän ei ole täällä”, tuolilla istuva vanha mies sanoi.

”Mitä?” Mihail kysyi.

”Lähetin hänet muualle. Varotoimena sitä varten, että joku tulisi häntä noutamaan”, tuolilla istuva vanha mies sanoi.

Mihail puri hammastaan.

”Anteeksi, käytöstapani. Meillä täällä käy niin harvoin vieraita. Minä olen Artur Navlas, hänen majesteettinsa vaalikeisarin asettama itäisten maiden kenraalikuvernööri”, tuolilla istuva vanha mies sanoi.

Kenraalikuvernööri nousi tuoliltaan seisomaan. Seisomaan nousu näytti hieman vaivalloiselta. Vanha mies tarvitsi avuksi käsiä ja vieressään koko ajan seisovaa avustajaa.

”Tänä surullisena päivänä minä tuomitsen teidät kaikki kuolemaan”, kenraalikuvernööri sanoi.

Sillä samalla hetkellä salin reunoilla odottaneet sotilaat ryntäsivät kohti Mihailia, Sarnelia, Mihailin äitiä ja Nilsiä. Samalla ulkoa kuului kova räjähdysääni. Ääni kuului portin suunnalta.

”Armoa on turha anella. Hirviösi on tuhottu mustan ruudin voimalla ja minulla on sotilaita enemmän kuin ehditte laskea. Teidän laisillenne keisarikunnan pettureille ei armoa suoda”, kenraalikuvernööri huusi.

Kenraalikuvernööri rojahti takaisin tuoliinsa katsomaan näytöstä.

Mihail hymähti huvittuneena juuri ennen kuin etummaisen sotilaan keihäs osui häneen. Keihäs ei kuitenkaan koskaan päässyt perille kohteeseensa, kun kylmä paineaalto paiskasi sotilaat kauemmaksi.

”Luuletko, että minun taikani sortuu mustan ruudin edessä? Luuletko, etten kykene tekemään selvää muutamasta sotilaasta?” Mihail kysyi kenraalikuvernööriltä.

Ulkoa kuului jäähirviön huuto. Huuto oli kovempi kuin kertaakaan aikaisemmin. Samalla Mihail taikoi eteensä ilmaan lukemattoman joukon jäävaarnoja. Sotilaat ehtivät hetken ajan katsella kohtaloaan ennen kuin Mihail lähetti neulanterävät jäävaarnat kohti sotilaita. Salin lattia peittyi kylmyydestä hyytyvään vereen.