torstai 9. lokakuuta 2014

Isku linnaan VII



Betula nana, osa 155

Nils kapusi portaita ylös koko ajan ympäristöään tarkkaillen. Ulkoa kuului sotilaiden huutoja ja jäähirviön ajoittaista karjumista. Jossain vaiheessa kuului myös kivirakenteen romahtamisen ääni. Jäähirviö oli luultavasti murtanut portin ja osan sitä ympäröivästä muurista.

”Mitä ääniä ulkoa kuuluu?” Nils kysyi.

”Harhautuksemme ääniä”, Mihail vastasi.

Nils nyökkäsi eikä kysynyt asiasta sen tarkemmin.

Maanpinnan kerroksesta ylöspäin johtavat kierreportaat, jotka ovat kapeammat kuin portaat, jotka johtivat alas tyrmiin. Nils lähtee etenemään varovaisesti ylöspäin.

”Olkaa varuillanne. Voimme kohdata vartioita yllättäenkin”, Nils sanoi.

Nilsin varoitus ei kuitenkaan toteutunut. He saapuvat laajalle kerrostasanteelle kolmannessa kerroksessa. Portaat ylöspäin ovat huomattavasti kapeammat. Nilsin mukaan portaat johtavat vintille. Kiinnostavampaa sen sijaan on porrastasanteelle oleva suuri tammiovi, jonka takana on kenraalikuvernöörin sali ja asuintilat.

”Tämä alkaa tuntua liian helpolta”, Sarnel sanoi.

”Olen samaa mieltä”, Mihail sanoi.

”Haluaisin ehdottaa, että lähtisimme hyvän sään aikana, mutta ymmärsin sinun haluavan pelastaa siskosi”, Nils sanoi.

”Olet ymmärtänyt oikein. Lähdemme täältä vain hänen meidän mukana”, Mihail sanoi.

Nils nyökkää.

”Sitten ainoa vaihtoehto on mennä tuonne. Sanon kuitenkin, että kenraalikuvernööri on kiero mies. Kiero ja äärimmilleen vainoharhainen. Hän on saattanut arvata vainoharhaisuudessaan teidän harhautuksen harhautukseksi. Siksi luulenkin, että oven takana ei odota mikään muu kuin ansa”, Nils sanoi.

”Luulen, että olet oikeassa. Ansa siellä on”, Mihail sanoi.

”Emme voi ottaa äitiäsi mukaan sinne”, Sarnel sanoi.

”Nils, voitko olla hänen kanssaan?” Mihail kysyi.

”Se käy”, Nils sanoi.

Sarnel laski Mihailin äidin maahan omille jaloilleen. Nils auttaa Mihailin äitiä pysymään pystyssä.

”Pysy riittävän lähellä meitä, älkää jääkö tänne oven taakse. Jos tuolla on ansa, niin meidät yritetään varmasti yllättää myös takaa”, Mihail sanoi.

”Selvä. Oletan samaa”, Nils sanoi.

”Huuda, jos tarvitset apua”, Sarnel sanoi.

Nils nyökkää.

”Eiköhän sitten laukaista ansa”, Mihail sanoi.

Sarnel nyökkää.

Mihail avaa oven. Oven takana on sali. Salin toisessa päässä istuu vanha mies suuressa puisessa tuolissa. Salin reunoilla on runsas joukko sotilaita.

”Mihail Netronova, olen odottanut sinua!” Mies tuolilla huusi.

Mihail astuu saliin ja hänen suupieleensä ilmestyy hillitty hymy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti