Betula nana, osa 264
Lähettiläät lähtivät matkaamaan pitkin Aegyzaa. Osa heistä
palasi nopeammin ja osa hitaammin. Suuri osa sai odotetusti kieltävän
vastauksen. Ainoastaan aivan lähiseudun kylissä haluttiin tehdä Mihailin kaupungin
kanssa yhteistyötä.
”Viesti tuntuu olevan selvä. Aegyzalaiset eivät halua
alaisuuteemme”, Karl sanoi.
”Näytetään kaikille, että meidän kanssa yhteistyötä
tekemällä kukoistaa. Ensin tietysti meidän täytyy saada tämä kaupunki
kukoistamaan ja rakentaa tästä merkittävämpi keskus kuin mitä Atern on”, Mihail
sanoi.
”Kuinka aiot sen tehdä?” Setenh kysyi.
”Käymällä kauppaa”, Mihail vastasi.
”Vie vuosia viedä tärkeän kauppapaikan asema Aternilta”,
Hans sanoi.
”Ei vie, jos poltamme kaupungin maan tasalle”, Mihail sanoi.
”Mitä?” Setenh kysyi.
”He hyökkäsivät tänne, joten meillä on kaikki syy kostaa”,
Mihail sanoi.
”Luulin, että haluat rakentaa tätä maata yhdessä etkä tuhota
sitä, mitä on jäljellä”, Setenh sanoi.
”Niin minä haluankin. He vaan eivät tunnu antavan
vaihtoehtoa”, Mihail sanoi.
”Ehkä asian kanssa ei kannata kuitenkaan kiirehtiä. Annetaan
ajan kulua ja rakennetaan kaupunkiamme, jolla ei muuten ole edelleenkään nimeä.
Annetaan menestyksen näkyä ja sitten annetaan heidän harkita uudelleen”, Karl
sanoi.
Mihail hymähti.
”Ehkä se on järkevämpää. Emme ole vielä toipuneet
piirityksestä ja olisi tyhmää lähteä hätäilemään”. Mihail sanoi.
”Entä kaupungin nimi?” Hans kysyi.
”Sillä on jo nimi. Netronovala”, Mihail sanoi.
Neuvonantajien kokous oli siltä erää päättynyt ja kaikki
kumarsivat Mihailille ja poistuivat. Mihail jäi yksin valtaistuimensa kanssa.
Mihail katsoi korokkeellaan olevaa istuinta ja tunsi sen
kylmyyden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti