Aegyzan kohtalo

Betula nana, osa 263

Linnoituskaupunki oli pelastettu ja voitiin jatkaa työtä rakentamisen parissa. Nyt tosin viereen rakentui toinen kaupunki: nekropolia ryhdyttiin muuttamaan hautausmaasta elävienkuolleiden kaupungiksi. Tästä ja ylipäätään epäkuolleiden olemassaolosta oli Mihailin kansan ja neuvonantajien piirissä monia ristiriitaisia mielipiteitä. Eniten Mihailin mieltä painoi Emily, joka vastusti edelleen epäkuolleiden olemassaoloa viimeiseen saakka.

Elävienkuolleiden kohtalosta nyt taistelun jälkeen käytiin kiivasta keskustelua.

”Kuinka kauan menee, että maailma kuulee tästä?” Karl kysyi.

”Varmasti aivan riittävän kauan”, Nils vastasi.

”Mitä sitten, jos kuuleekin?” Mihail kysyi.

”Maailma ei varmasti aio katsoa sivusta sitä, että kuolleet perustavat oman valtakuntansa”, Karl vastasi.

”Jos meitä tullaan uhkamaan, niin me puolustaudumme. Niin olemme tehneet tähänkin saakka”, Mihail sanoi.

”Jos ylivoimainen vihollinen tulee, mihin pakenemme täältä?” Emily kysyi.

”Emme enää pakene. Rakennamme sellaisen linnoituksen, että meidän ei tarvitse enää koskaan paeta”, Mihail vastasi.

”Sellaista linnoitusta ei ole, jota riittävän suuri ja voimakas vihollinen ei pystyisi valloittamaan”, Emily sanoi.

”Sellaista ei ehkä ole ollut, mutta nyt tulee olemaan”, Mihail sanoi.

”Toivottavasti ehdit sen rakentaa ennen kuin seuraava hyökkääjä saapuu”, Emily sanoi.

”Eikä tarkoitus ole rakentaa vain linnoitusta, vaan valtakunta, joka pystyy puolustautumaan ketä tahansa vastaan”, Mihail sanoi.

”Aegyzalaiset tuskin alistuvat noin vain”, Karl sanoi.

”He saavat valita. Osa heistä teki jo valintansa, kun heidän armeijansa hyökkäsivät kimppuumme”, Mihail sanoi.

”Mitä mieltä Setenh olet?” Hans kysyi.

Setenh katsoi muita. Hänen silmissään näkyi suru kansansa tulevaisuudesta.

”En tiedä mitä mieltä olla. Toisaalta tiedän, että suurin osa aegyzalaisista on meidät täällä olevat hylännyt. Toisaalta minua surettaa ajatus siitä, että sota olisi ainoa keino eteenpäin”, Setenh vastasi.

”Sitä asiaa suremme varmasti kaikki”, Mihail sanoi.

”Kuitenkin sota on se asia, jolla haluatte lähteä eteenpäin”, Emily sanoi.

”Joskus rauhan saavuttaminen vaatii sotaa”, Nils sanoi.

”Ja joskus ainoa asia, joka johtaa sotaa, on sotaa valmistautuminen”, Karl sanoi.

”Ympäröivälle maailmalle emme voi mitään. Sille voimme kuitenkin jotakin, kuinka suhtaudumme ympäröivään maailmaan. Haluan, että kaikkialle Aegyzaan lähetetään lähettiläitä tarjoamaan rauhaa ja kumppanuutta”, Mihail sanoi.

”Entä jos tarjouksiin ei suostuta?” Karl kysyi.

”Silloin emme voi luvat heillä mitään”, Mihail vastasi.