Nekropoli nousee

Betula nana, osa 261

Piiritysrengas ja sen vartiointi oli kaupungin ja nekrpolin välillä löyhää vaikka piiritys oli jatkunut jo pitkään. Yön turvin Mihail pääsi muutaman valikoidun sotilaansa kanssa livahtamaan piirittäjien huomaamatta elävienkaupungista kuolleidenkaupunkiin.

Ennen tätä Mihail valmisteli muutaman Nils Tammen seuraajan kanssa taistelussa jo kuolleille kuolleestamanausrituaalin. Kun Mihailin oli manannut joukot kuolleesta, hän käski ne piiloon odottamaan oikeaa hetkeä ja lähti itse nekropoliin. Joukkoja tarvittiin lisää ja nekropolissa niitä olisi tarpeeksi. Muutaman päivän voimien keräämisen jälkeen oli aika.

Mihail matkasi ripeää tahtia läpi kuolleidenkaupungin. Oli kiire, sillä kaupungin puolustus oli murtumassa minä päivänä tahansa. Mihail toivoi, että valmistelut olisivat täysin valmiit.

Yhtäkkiä Mihail kuuli karhun murinaa. Pian hän huomasikin karhun ja sen vieressä seisovan muutaman ihmisen joukon. Etummaiseksi astuin Edkar Netronova. Edkarin vierellä oli hänen palvelijansa Miranda sekä muutama sotilas.

”Kuka siellä liikkuu?” Edkar kysyi.

”Etkö sinä tunnista ruhtinastasi?” Mihail kysyi.

”Mihail? Ruhtinas Netronova? Sinäkö se olet?” Edkar kysyi.

”Minä hyvinkin”, Mihail vastasi.

Edkar kuulosti jotenkin seniilimmältä kuin silloin kuin Mihail hänet viimeksi tapasi.

”Olet tullut kuolleestamanausta varten?” Edkar kysyi.

”Kyllä. Meidän pitää kiirehtiä. Kaupunki ei kestä piiritystä enää kauaa”, Mihail sanoi.

”Niin, meidän pitää kiirehtiä. Mene sinä edeltä. Ota Nalle ja ratsasta sillä, se on nopeampi kuin jalkaisin liikkuminen”, Edkar sanoi.

Mihail epäröi hetken, mutta nousin karhun selkään. Edkarin uskollinen karhu rapsutti ensin hieman karvoja irti jo harvasta turkistaa ja lähti sitten kiidättämään Mihailin kohti nekropolin ydintä. Edkar seurasi Mirandan ja Mihailia seuranneiden sotilaiden kanssa. Omat sotilaansa Edkar oli jättänyt vartioon.

Mihail pohti, mikä Edkaria oikein vaivasi. Oliko kuolleestamanauksessa sittenkin jotakin vikaa?

Karhu kiidätti Mihailin nopeasti Nils Tammen luokse.

”Nils, ovatko kaikki valmistelut tehty?” Mihail kysyi.

”Kyllä, herra ruhtinas. Voimme aloittaa heti, kun te haluatte” Nils vastasi.

Mihail nyökkäsi. Kiire heillä oli aloittaa, joten kysymykset kuolleestamanauksen pitkäaikaisemmista vaikutuksista saivat nyt jäädä.