torstai 12. tammikuuta 2017

Nekropoli nousee II



Betula nana, osa 262

Mihail seisoi manausringin keskellä. Kun hän aloittaisi manauksen, olisi asia selvä. Kuolleet nousisivat ja taistelu voitettaisiin. Mihail epäröi. Olisiko se sen arvoista? Oliko oikein, että kuolleet kulkisivat maan päällä? Pitäisikö jo aiemmin manatut kuolleet palauttaa takaisin hautoihinsa? Sitten Mihail ajatteli kaupungissa olevaa Emilyä.

”Anteeksi, rakkaani. En voi menettää sinua”, Mihail sanoi.

Kuolleestamanaus alkoi.

Mihail keskitti kaikki voimansa loitsuun, jonka kokoista hän ei ollut koskaan ennen suorittanut. Nils Tammen valmistelut olivat kuitenkin hyviä ja hän seuraajineen auttoi Mihailia loitsussa parhaansa mukaan. Kokoonsa nähdä manaus oli helppo loitsia.

Kuolleet nousivat.

Loitsun väsyttämä Mihail nousi korokkeelle nähdäkseen uuden armeijansa koko kauheudessaan. Kuolleita oli kaikkialla. Mihail ei ollut nostanut kuolleista vain pientä armeijaa sotilaita vaan armeijakaupalla sotilaita. Samalla hän oli manannut kuolleista myös suuren joukon eläimiä aivan hevosista ja koirista lähtien aina norsuihin ja tiikereihin saakka.

”Murtakaa piiritys ja vapauttakaa kaupunki hyökkääjien ikeen alta”, Mihail sanoi.

Mihailin käskyn ohjaamat kuolleiden joukot ryntäsivät taisteluun, joka oli seuraavan päivän kuluessa ohitse. Vain harva piirittäjä pääsi pakenemaan. Saman karun kohtalon kokivat myös ala-aegyzalaiset joukot, jotka olivat alavirran puolella piilossa odottamassa kaupunkiin hyökkäämistä. Tarkoitus oli ilmeisesti tehdä yllätyshyökkäys, joka murtaisi kaupungin lopullisesti. Nyt tähän yllätyshyökkäykseen ei koskaan ehditty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti