500.

Tämä teksti on blogini 500. kirjoitus. Se on aika monta tekstiä. Ja hyvin monenlaisia tekstejä. 500 blogitekstiä on rajapyykki, jonka saavuttamisesta en varmaankaan ole missään vaiheessa osannut toivoa saavuttavani. En ainakaan muista niin tehneeni. Samalla tuo lukeman on kertynyt kasaan kuin itsestään. Vain kirjoittamalla uusia ja taas uusia tekstejä tänne blogiin.

Tämän rajapyykin saavuttamisen kunniaksi haluan vähän pohtia sitä, miksi kirjoitan.

Kirjoittaminen on minulle hieman samanlainen asia kuin hengittäminen. Minun on enemmän ja vähemmän pakko tehdä sitä. Aina se ei ole miellyttävää ja joskus se myös turhauttaa, mutta useimmiten se on rentouttavaa ja hieman meditaation tapaista. Samalla kirjoittaminen on tapa hahmottaa maailmaa. En haluaisi olla ilman kirjoittamista, päinvastoin haluaisin kirjoittaa enemmän.

Tällaista tekstiä kirjoittaessa kysyy helposti itseltään, miksi minä kirjoitan. Toisaalta koko kysymyksen esittäminen tuntuu oudolta, jopa hieman typerältä. Olen samaa kysynyt itseltäni moneen otteeseen, mutta en ole siihen keksinyt mitään parempaa vastausta kuin sen, että kirjoitan, koska kirjoitan. Kirjoittaminen nyt vain on osa minua ja sen asian kanssa on elettävä.

Asiaa voi katsoa myös hieman toisesta näkökulmasta. Sen sijaan, että miettisin asiaa omasta sisäisestä näkökulmastani, voin ajatella kirjoittamistani myös siitä käsin, mitä haluan saada kirjoittamisella aikaan.

Selkein ja itsestään selvin asia, jota haluan saada kirjoittamisella aikaan, on kertoa tarinoita. Vaikka en yleensä tee asioita niiden itseisarvon vuoksi, niin silti yksi syys siihen, että haluan kertoa tarinoita, on tarinankerronta itsessään. Tämä johtuu siitä, että tarinoissa on voimaa ja tarinankerronta on hauskaa. Tarinoilla voi muuttaa maailmaa ja minä haluan muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi.

Kirjoittamisella haluan myös löytää jotakin syvempää merkitystä tästä meidän maailmastamme ja oppia ymmärtämään sitä. Tämä syy liittyy enemmän omaan haluuni löytää jotakin merkitystä maailmasta ja elämästä. Samalla kirjoittaminen tarjoaa mahdollisuuden kertoa tuosta merkityksestä myös muille. Kirjoittamalla voi myös yrittää ymmärtää maailmassa tapahtuvia asioita ja erityisesti ihmisiä asioiden takana. Se on mielestäni erityisen tärkeää tässä ajassa, kun ihmiset tuntuvat ymmärtävän toisiaan jatkuvasti huonommin ja huonommin.

Jotta voisin tehdä kirjoittamista vielä enemmän ja erityisesti tavoitteellisemmin, kuin mitä tällä hetkellä tai tähän saakka olen tehnyt, pitäisi kirjoittamisella tienata jotakin. Kirjoittamisella tienaaminen ei varsinaisesti ole koskaan ollut itselleni mikään syy kirjoittaa. Olenkin päätynyt siihen, että kirjoitan sellaista, mitä nyt kirjoitankaan, ja tienaan sillä, jos olen tienatakseni. Kirjoittamisessa tienaaminen onkin enemmän mahdollistaja, jota on hieman hankala jättää täysin unholaan.

Tällaisilla ajatuksilla lähden tavoittelemaan tästä seuraavaa rajapyykkiä, joka ehkä lopulta on se 1000 tekstiä. Se on kaukana siintävä tavoite, mutta onneksi väliin mahtuu monta muuta rajapyykkiä, joita voi tavoitella ensin.