Neljä suosikkia: huhtikuu 2018

Toukokuu on täällä, joten on aika paljastaa huhtikuun suosikkini. Ne ovat elokuvat The Shape of Water, Avengers: Infinity War ja Luolamies sekä kosiminen ja kihlautuminen.

The Shape of Water -elokuvalippu.

Pääsin näkemään Guillermo del Toron ohjaaman The Shape of Waterin vihdoinkin huhtikuussa. Vyöryn elokuvapalkintoja ansainnutta elokuvaa on kuvattu aikuisten saduksi. Tuo kuvaus on mielestäni varsin osuva. Elokuva on kiehtovan satumainen, mutta aiheidensa käsittelytavalla selkeästi aikuisten elokuva. Jos elokuvaa vertaa del Toron aikaisempaan ohjaukseen Pan’s Labyrinthiin, nousee satumaisuus myös silloin esille. Molemmissa elokuvissa asiat kuvataan realistisesti, mutta The Shape of Waterin maailma ei tunnu yhtä paljon meidän maailmaltamme. Se ei kuitenkaan tee elokuvasta yhtään huonompaa. Päinvastoin se tuntuu antavan luvan epärealistisille tapahtumille.

Avengers: Infinity War -elokuvalippu.

Anthony ja Joe Russon ohjaama Avengers: Infinity War on Marvel Cinematic Universen 19. elokuva ja koko elokuvasarjan (tai ehkä oikeammin elokuvasarjojensarjan) kulminaatiopiste. Kaikki tapahtumat vuoden 2008 elokuvasta Iron Man alkaneessa sarjassa ovat enemmän ja vähemmän johdatelleen juuri tässä elokuvassa tapahtuvaan kohtaamiseen. Elokuvassa Kostajat (Avengers) kohtaavat vihdoinkin titaani Thanoksen, joka on ollut useiden aikaisempien elokuvien tapahtumien taustavaikuttajana. Hieman lajityypilleen poikkeavasti, Infinity War antaa pääpahis Thanokselle runsaasti ruutuaikaa. Häntä voikin pitää elokuvan päähahmona. Elokuva on varsin nopeatempoinen ja se sisältää valtavan määrän hahmoja. Niinpä aikaisempi tutustuminen elokuvasarjaan on miltei pakollista, jotta ensimmäisellä katselukerralla pysyisi hahmojen ja tapahtumien tahdissa. Itse olisin myös mielelläni nähnyt ennen tätä elokuvaa Thanoksen sooloelokuvan, jossa hänen hahmoaan ja motiivejaan olisi päästy käsittelemään rauhassa. Vaikka Infinity War on onnistunut elokuva, ei ruutuaika vain riitä aivan kaikkeen.

Luolamies-juliste.

Nick Parkin ohjaama vaha-animaatioelokuva Luolamies, alkuperäisnimeltään Early Man, on ensimmäinen tämän vuoden suurista stop motion animaatioista. Jälkimmäinen niistä on Wes Andersonin Isle of Dogs. Early Man on höystetty hyvin vahvasti brittihuumorilla, kuten kaikki muutkin Nick Parkin ja Aardman Animationsin elokuvat. Samalle kulttuurialueelle sitoo myös elokuvan aihe, joka on jalkapallo. Valitettavasti pääsin katsomaan elokuvasta vain suomeksi dubatun version, kun kääntäessä monet vitsit ovat menneet pilalle. Ulkonäöllisesti elokuva on todella kaunis ja kuvassa on yksityiskohtia epätodellisen runsaasti. Kaikkien yksityiskohtien edessä ei voi kuin pohtia sitä työmäärää, joka elokuvan tekoon on upotettu.

Sormuksemme mahtuvat mukavasti sisäkkäin.

Neljäntenä asiana huhtikuulta nostan suosikkilistalleni sen, kun kosin tyttöystävääni ja myöntävän vastauksen seurauksena kihlauduimme. Seuraavaksi edessä on sitten häiden suunnittelua ja yhteistä elämää. Asiaa pohtivalle, en tässä aikonut avata kosintaa saamaani vastausta enempää.

Samanlaisten sormusten lisäksi meillä on myös (lähes) samanlaiset tennarit.

Lisäksi huhtikuulta mainitsemisen arvoinen asia, joka ei kuitenkaan yltänyt suosikkien joukkoon, on opiskelijavappu Jyväskylässä, jonka aikana tuli todistettua myös Minna Canthin lakin ryöstö ihan lähietäisyydeltä.