Suuren keisarikunnan raja IX

Betula pubescens, osa 17

”Meillä kaikilla on varmasti kovasti intoa päästä tutustumaan toisiimme, mutta mikäli sallitte, niin esittäisin meidän jo siirtyvän päivän ohjelmassa seuraavaan vaiheeseen”, lähetti sanoi.

Edkar nyökkäsi hyväksyvästi.

”Mikäli edelleen sallitte, niin käyn myös hieman läpi sitä, mitä nyt seuraavaksi on tarkoitus tapahtua. Kapteeni Kallas, teidät saatetaan yhdessä seurueenne kanssa tutustumaan uljaaseen vartioasemaamme. Siellä teidät ottaa vastaan vartioasemamme komentaja Vilhelm Sceadu. Samaan aikaan me yhdessä kapteeni Waelden kanssa liitymme teidän seuraanne, kenraali Netronova, ja tutustumme teidän armeijaanne ja leiriinne”, lähetti sanoi.

”Kuulostaa siltä, mitä on sovittukin”, Edkar sanoi.

Venir ja Gauen nyökkäilivät hyväksyvästi.

”Emmeköhän me siis tästä lähde. Tähän suuntaan, kapteeni Waelde”, Edkar sanoi.

Edkar toivotti Venirille ja Mirandalle hyvää päivää ja lähti sitten johdattamaan kapteeni Waeldea ja lähettiä seurueineen kohti armeijansa leiriä.

Kierros leirissä sujui varsin hyvin. Edkar oli tyytyväinen joukkojensa toimintaan ja kuntoon, johon leiri oli saatu parin päivän valmistautumisen aikana. Kaikki paikat oli siistitty ja leiriä ympäröivää linnoitusrakennelmaa oli parannettu. Nyt he kestäisivät suuremmankin joukon hyökkäyksen asemissaan.

Kapteeni Waelde näytti myös olevan yllättynyt näkemästään. Ilmeisemmin hän ei ollut odottanut niin suurta tai niin hyvin linnoitutettua leiriä. Poistuessaan kuolleiden armeijan leiristä, kapteeni Waelde ei ollut enää lähellekään yhtä itsevarma kuin sinne astuessaan.

Kapteeni Kallas sen sijaan oli hyvin tyytyväinen palatessaan vartioasemalta.

”Toivon, että saatte paluuviestiä Burgtunista ja Suthcarrista mahdollisimman pian. Emme haluaisi olla täällä teidän rasitteenanne pidempään, kuin mitä on välttämätöntä”, Edkar sanoi.

”Luulen, että tässä asiassa toiveemme on yhteinen”, Gauen sanoi.

Kapteeni Waelde seurueineen suuntasi kohti vartioasemaa ja Edkar ja Venir kohti leiriä. Matkalla Venir kertoi vartioaseman varustuksesta, joka oli ollut jopa yllättävän heikko. Vartioasema oli kyllä suhteellisen kookas, mutta sen sisällä oli vain vähän miehiä. Komentaja ja kapteeni olivat vartioaseman ainoat upseerit ja miehistöä oli vain vähän. Kaiken kaikkiaan eteläistä rajaa ei selvästikään pidetty Suuressa keisarikunnassa kovin tärkeänä suojatavana suuntana. Miksi toisaalta pidettäisikään, kun vastassa oli vain autiomaata.