Kolme leiriä

Betula pubescens, osa 62

Netronovalan armeijan yö oli kulunut hätäisesti levätessä ja Suuren keisarikunnan armeijan leirejä tarkkaillessa. Edelleenkään mitään merkkejä siitä, että heitä odotettaisiin, ei näkynyt. Ympäristöä olisi voinut tiedustella enemmänkin, mutta Edkar ei uskaltanut odottaa enää pidempään. Niinpä hän määräsi armeijan etenemään.

Edkar jakoi armeijan kahteen osastoon, jotka kiertäisivät keskimmäisen leirin eri puolilta. Kahdesta välistä läntinen oli kapeampi, kun leirit oli sijoitettu lähemmäksi toisiaan. Edkar oletti, että lähempänä keisarikunnan ulkorajaa olevat leirit oli sijoitettu näin lähelle toisiaan siksi, että ne voisivat tukea toisiaan mahdollista hyökkäystä torjuessaan. Itäinen väli sen sijaan oli niin leveä, että leireillä ei ollut näköyhteyttä toisiinsa. Tässä välissä leirien väliin olikin rakennettu erillinen viestiasema, jota tuhoamaan Edkar oli lähettänyt pienen osaston. Tarkoitus oli estää hälytysten ja viestien välittäminen kahden itäisen leirin välillä.

Läntisen osaston johtoon Edkar oli määrännyt kapteeni Kallaksen ja kapteeni Suomaksen. Edkar itse johtaisi itäistä osastoa kapteeni Cranfotin tuella.

”Onko kaikki valmista?” Edkar kysyi.

”Kaiken pitäisi olla valmista, herra kenraali”, Venir vastasi.

Edkar nyökkäsi.

”Hyvä. Muistakaa, että tarkoitus on pysyä mahdollisimman pitkään piilossa ja, jos mahdollista, päästä huomaamattomasti leirien ohitse. Taisteluun täytyy ryhtyä vasta siinä tilanteessa, jos kimppuumme hyökätään. Jos meidät päästetään leirien ohitse ilman taistelua, niin teemme niin”, Edkar sanoi.

Kapteenit nyökkäilivät. Edkar toivoi, että kapteenit muistaisivat asian vielä siinä vaiheessa, kun leirien hälytystorvien ääni kuuluisi.

”Onko vielä jotakin, joka mietityttäisi teitä?” Edkar kysyi.

Kapteenit vilkuilivat toisiaan, mutta kukaan ei sanonut mitään.

”Selvä. Lähdetään sitten. Muistakaa, että ensisijaisesti emme hae taistelua”, Edkar sanoi.

Kapteenit nyökkäsivät ja poistuivat Edkarin teltasta. Edkarkin kasasi tavaransa yhdessä Mirandan kanssa ja poistui sitten teltasta, joka laitettiin pian kasaan ja otettiin mukaan. Ennen lähtöään kohti osastonsa lähtöpaikkaa Edkar jäi hetkeksi kuuntelemaan lintujen laulua.

”Eikö kuulostakin kauniilta?” Edkar kysyi.

”Kuulostaa, arvon kenraali”, Miranda sanoi.

Miranda yritti katseellaan etsiä lintua puiden lehvästöistä.

”Tiedätkö mikä lintu se on, arvon kenraali?” Miranda kysyi.

”En tunne lintuja kovinkaan hyvin”, Edkar vastasi.

”Ai, olisi ollut kiva tietää linnun nimi”, Miranda sanoi.

”Niin, mutta kauniisti se laulaa”, Edkar sanoi.

”Niin tekee, arvon kenraali”, Miranda sanoi.