Betula pubescens, osa 61
Trenosdunin ruhtinaskunnassa sijaitseva Gyllenburh
olisi Suuren keisraikunnan armeijan leirien jälkeen seuraava suurempi
sivistyskeskittymä, jonka he kohtaisivat kohti etelää mennessä.
”Mehän voimme helposti kiertää ja ohittaa Gyllenburhin.
Minusta siitä ei kannata välittää. Sama koskee Trespryngiä, kun molemmat
sijaitsevat kaukana tiestä, jota kuitenkin tulemme seuraamaan”, Cranfot sanoi.
”Mutta haluammeko kiertää Gyllenburhin?” Venir kysyi.
”Mitä ajat takaa?” Solkar kysyi.
”Gyllenburh ympäristöineen on Suurelle keisarikunnalle
varmasti arvokas kohde. Jos saisimme alueen hallintaamme, niin se voisi
helpottaa, jos haluamme käydä neuvotteluja kotiin pääsystämme”, Venir vastasi.
”Minä ainakaan en jaksa uskoa, että Suuri keisarikunta on
valmis neuvottelemaan”, Cranfot sanoi.
”Tällä hetkellä ei varmasti olekaan. Heidän suurin kultakaivos
hallussamme pääkaupungin mielipide saattaisi muuttua”, Venir sanoi.
”Kuulostaa silti epätodennäköiseltä”, Solkar sanoi.
”Kaupunkiin linnoittautumalla me voisimme myös pelata aikaa
sitä varten, että Netronovalasta ehdittäisiin apuun. Suuri keisarikunta
haluaisi siis tehdä nopeita ratkaisuja. Isoja armeijoita he eivät voi kerätä
meidän kimppuumme, koska silloin Imperium voisi haistaa oman tilaisuutensa
hyökätä”, Venir sanoi.
”Keisarikunnan armeija voisi vain polttaa maan kaupungin
ympäriltä ja odottaa meidän nääntyvän nälkään”, Solkar sanoi.
”Sen voisimme pyrkiä estämään. Kaupunki on joka tapauksessa
parempi vaihtoehto kuin avomaasto”, Venir sanoi.
”Herra kenraali, mitä mieltä te olette tästä?” Cranfot
kysyi.
Upseerit kääntyivät kohti kenraali Netronovaa, joka oli
hetken aikaa kuunnellut keskustelua sivusta.
”Olen sitä mieltä, että kapteeni Kallaksen ajatus voi olla
meille hyvä vaihtoehto. Ehkä jopa paras. Tarvitsemme paikan, jossa voimme
odottaa ja neuvotella ehdoista, joilla voimme kulkea turvallisesti takaisin
Netronovalaan. Taistelemalla emme sinne saakka pääse. Gyllenburhin saatamme
pystyä valloittamaan, jos saamme pidettyä yllätysedun itsellämme. Se vaatii,
että meidän täytyy olla nopeita”, Edkar vastasi.
”Näinkö siis etenemme, herra kenraali?” Solkar kysyi.
Edkar mietti pienen hetken hiljaa. Oikeasti hyviä
vaihtoehtoja ei edelleenkään ollut tarjolla. Oli vain huonoja ja vielä
huonompia.
”Näin meidän on ehkä paras tehdä. Moni asia saattaa
kuitenkin muuttaa ennen kuin pääsemme sinne saakka. Jos parempia vaihtoehtoja
ei ilmaannu, niin suuntaamme Gyllenburhiin”, Edkar vastasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti