torstai 16. toukokuuta 2019

Tie etelään IV


Betula pubescens, osa 61

Trenosdunin ruhtinaskunnassa sijaitseva Gyllenburh olisi Suuren keisraikunnan armeijan leirien jälkeen seuraava suurempi sivistyskeskittymä, jonka he kohtaisivat kohti etelää mennessä.

”Mehän voimme helposti kiertää ja ohittaa Gyllenburhin. Minusta siitä ei kannata välittää. Sama koskee Trespryngiä, kun molemmat sijaitsevat kaukana tiestä, jota kuitenkin tulemme seuraamaan”, Cranfot sanoi.

”Mutta haluammeko kiertää Gyllenburhin?” Venir kysyi.

”Mitä ajat takaa?” Solkar kysyi.

”Gyllenburh ympäristöineen on Suurelle keisarikunnalle varmasti arvokas kohde. Jos saisimme alueen hallintaamme, niin se voisi helpottaa, jos haluamme käydä neuvotteluja kotiin pääsystämme”, Venir vastasi.

”Minä ainakaan en jaksa uskoa, että Suuri keisarikunta on valmis neuvottelemaan”, Cranfot sanoi.

”Tällä hetkellä ei varmasti olekaan. Heidän suurin kultakaivos hallussamme pääkaupungin mielipide saattaisi muuttua”, Venir sanoi.

”Kuulostaa silti epätodennäköiseltä”, Solkar sanoi.

”Kaupunkiin linnoittautumalla me voisimme myös pelata aikaa sitä varten, että Netronovalasta ehdittäisiin apuun. Suuri keisarikunta haluaisi siis tehdä nopeita ratkaisuja. Isoja armeijoita he eivät voi kerätä meidän kimppuumme, koska silloin Imperium voisi haistaa oman tilaisuutensa hyökätä”, Venir sanoi.

”Keisarikunnan armeija voisi vain polttaa maan kaupungin ympäriltä ja odottaa meidän nääntyvän nälkään”, Solkar sanoi.

”Sen voisimme pyrkiä estämään. Kaupunki on joka tapauksessa parempi vaihtoehto kuin avomaasto”, Venir sanoi.

”Herra kenraali, mitä mieltä te olette tästä?” Cranfot kysyi.

Upseerit kääntyivät kohti kenraali Netronovaa, joka oli hetken aikaa kuunnellut keskustelua sivusta.

”Olen sitä mieltä, että kapteeni Kallaksen ajatus voi olla meille hyvä vaihtoehto. Ehkä jopa paras. Tarvitsemme paikan, jossa voimme odottaa ja neuvotella ehdoista, joilla voimme kulkea turvallisesti takaisin Netronovalaan. Taistelemalla emme sinne saakka pääse. Gyllenburhin saatamme pystyä valloittamaan, jos saamme pidettyä yllätysedun itsellämme. Se vaatii, että meidän täytyy olla nopeita”, Edkar vastasi.

”Näinkö siis etenemme, herra kenraali?” Solkar kysyi.

Edkar mietti pienen hetken hiljaa. Oikeasti hyviä vaihtoehtoja ei edelleenkään ollut tarjolla. Oli vain huonoja ja vielä huonompia.

”Näin meidän on ehkä paras tehdä. Moni asia saattaa kuitenkin muuttaa ennen kuin pääsemme sinne saakka. Jos parempia vaihtoehtoja ei ilmaannu, niin suuntaamme Gyllenburhiin”, Edkar vastasi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti