Betula pubescens, osa 65
Kun viestiaseman ympäristö oli varmistettu, alkoi osaston siirtymä polun eteläpuolelle. Siirtymä tapahtui ilman suurempia yllätyksiä ja jäkkijoukko sai oman raporttinsa mukaan jäljet peitettyä hyvin. Suuren keisarikunnan leirejä ja viestiasemaa yhdistävä polku näytti sen verran hyvin käytetyltä, että Edkar oli melko varma sillä kulkevan liikenteen olevan päivittäistä. Siksi hän ihmettelikin sitä, etteivät leirit olleet vieläkään huomanneet yhteyden olevan poikki.
Lopulta, kun koko Edkarin johtama osasto oli ylittänyt polun ja ohittanut viestiaseman, polku ja viestiasema ympäristöineen ansoitettiin. Suuren keisarikunnan armeijan kuolleet sotilaat käytiin piilottamassa vähän matkan päähän viestiasemasta, jotta heitä ei aivan heti löydettäisi.
Myöhemmin, heidän jatkaessaan matkaansa polun eteläpuolella, kapteeni Cranfot tuli raportoimaan Edkarille siitä, miten kaikki oli toistaiseksi sujunut.
”Eli kaikki on sujui hyvin?” Edkar kysyi.
”Kyllä, herra kenraali. Ainakin kaiken minun saaman tiedon mukaan”, Tom vastasi.
”Hyvä. Sitten odotamme, milloin leireistä huomataan, että viestiasema on miehittämätön”, Edkar sanoi.
”Toivottavasti ei aivan heti, herra kenraali”, Tom sanoi.
”Niin. Mitä pidemmälle ehdimme ennen sitä, sen parempi”, Edkar sanoi.
”Herra kenraali, jatkamme siis suunnitelman mukaan kohti etelää?” Tom kysyi.
”Niin. En näe mitään syytä muuttaa suunnitelmaa. Toistakaan osastoa ei ole taidettu vielä huomata, joten sekään ei meitä vielä pakota mihinkään manöövereihin”, Edkar vastasi.
Kapteeni Cranfot nyökkäsi. Hän ei aivan ehtinyt aloittaa lausetta seuraavasta asiasta, kun keskimmäisestä Suuren keisarikunnan leiristä kuului hälytystorven ääni.
”Onko meidät huomattu?” Edkar kysyi.
”En tiedä, herra kenraali. Selvitän asian välittömästi”, Tom vastasi.
Kapteeni Cranfot lähti juosten pois keskimmäisen leirin suuntaan. Edkar aisti jännityksen tiivistyvän häntä ympäröivien sotilaiden joukossa.
”Odotetaan rauhassa. Saattaa olla, että hälytys koskee toista osastoa”, Edkar sanoi.
Myös heidän toisella puolella olevasta leiristä kuului torven ääni. Se oli kuitenkin vain vastausääni hälytystorvelle, ei toinen hälytystorven ääni. Pahimmasta säikähdyksestä päästiin hetkellisesti huokaisemaan. Ainakaan molemmat vihollisen leirit eivät olleet huomanneet heitä, vaikka toinen olisikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti