torstai 27. kesäkuuta 2019

Kolme leiriä VI

Betula pubescens, osa 67

Edkar lähetti tiedustelijat ja lähetin pois ja jäi pohtimaan asioita yhdessä kapteeni Cranfotin kanssa.

”Mitä mieltä olet?” Edkar kysyi.

Kapteeni mietti pienen hetken ennen kuin vastasi.

”Meillä ainakin on suhteellisen turvallinen asema. Meitä ei ole vieläkään huomattu, joten voimme päästä leirien ulottumattomiin ennen kuin meidän olemassaolosta tiedetään mitään”, Tom vastasi.

”Entä toisen osaston tilanne?” Edkar kysyi.

”Luulen, että lähetti oli säikähtänyt Suuren keisarikunnan joukkojen ilmestymisestä”, Tom vastasi.

”Et usko, että toista osastoa on piiritetty?” Edkar kysyi.

”Mahdollisesti heidät on, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että heidän tilanteensa olisi mitenkään katastrofaalinen”, Tom vastasi.

”Niin, ei varmastikaan. Ei ainakaan vielä”, Edkar sanoi.

”Herra kenraali, uskotko, että siellä tilanne voi muuttua pahaksi?” Tom kysyi.

”Tiedän, että saarretut joukot voivat joutua paniikkiin, vaikka siihen ei olisi mitään syytä. Olen sen itse kokenut”, Edkar vastasi.

Kylmäävä muisto kuoleman toiselta puolelta tunkeutui Edkarin mieleen. Komea näky voitokkaasta armeijasta. Yksi taistelu liian paljon. Yksi silta liian pitkälle. Yksi metsä liian kaukana. Yksi väijytys. Yksi hetki panikointia. Yksi tappio. Onneksi toiselta puolelta tulevat muistot olivat vain häilyviä palasia. Muuten tappion muisto olisi tehnyt liian kipeää.

Kapteeni Cranfot ei näyttänyt huomaavan kenraalin muistoihin valunutta hetkeä.

”Mitä meidän sitten pitäisi tehdä, herra kenraali?” Tom kysyi.

”Sitä meidän täytyy miettiä”, Edkar vastasi.

Kapteeni Cranfot katsoi kenraali hieman kummeksuvasti. Tavallisesti kenraali Netronovalla kun oli aina vastaus valmiina odottamassa.

”Herra kenraali, pelkään, että meillä ei ole kovinkaan paljoa aikaa odottaa”, Tom sanoi.

”Niin, voit olla oikeassa”, Edkar sanoi.

Edkar jäi pohtimaan.

”Mitä sinä tekisit seuraavaksi?” Edkar kysyi.

Tätä kysymystä kapteeni Cranfot ei osannut odottaa. Hän sanoi ensimmäisen asia, mikä hänen mieleensä juolahti.

”Hankkisin lisää tietoa. Lähettäisin lisää tiedustelijoita”, Tom vastasi.

”Se meidän täytyy varmasti tehdä”, Edkar sanoi.

Edkar punnitsi vaihtoehtoja. Varminta olisi lähteä oman osaston kanssa kohti etelää ja toivoa, että toinen osasto selviäsi taistelusta edes jotenkin. Toinen vaihtoehto oli rynnätä kohti taistelua.

”Meidän täytyy myös olla valmiita lähtemään toisen osaston avuksi heti, kun viesti avun tarpeesta tulee. Meidän täytyy jakaa osasto kahteen vielä pienempään osastoon”, Edkar sanoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti