Salakäytävä yläkaupunkiin II

 Betula pubescens, osa 125

Burhleo avasi jälleen yhden salaluukun, jonka takana oli vipu. Vipua vääntämällä yksi lattialankuista irtosi paikaltaan. Toiselta seinältä Burhleo avasi toisen salaluukun, jonka sisältä löytyi toinen vipu. Vipu vapautti toisen lattialankun paikoiltaan.

”Tämän kaiken rakentamiseen on mennyt paljon aikaa ja vaivaa”, Venir sanoi.

”Kaupungin hallitsijoilla on ollut vuosien saatossa molempia käytettävissään”, Martin sanoi.

Burhleo ohjeisti miehiään nostamaan lankut pois ja sen jälkeen lankkujen väliin jäävät lattian. Lattiasta irtosi pala, joka oli kansi. Kannen alla oli tikkaat talon alle.

”Salakäytäväsi on oikeasti tunneli maan alla”, Venir sanoi.

”Niin kaikki oikeat salakäytävät ovat. Ainakin minun mielestäni”, Martin sanoi.

”Ovatko muutkin reitit siis maanalaisia tunneleita?” Venir kysyi.

Vanha mies meinasi ensin vastata heti, mutta jäikin miettimään ja lopuksi hymähti.

”Yrität saada minut paljastamaan enemmän kuin haluan. Hyvä on, minä kerron sinulle. Suurin osa reiteistä alakaupungista yläkaupunkiin kulkee maan alla, mutta eivät kaikki”, Martin vastasi.

Kallas oli hieman yllättynyt, että Burhleo halusi jakaa tietoa eikä kieltäytynyt siitä suoraan.

”Kiitän tästä tiedosta”, Venir sanoi.

”Hyvityksenä siitä, voit laskeutua ensimmäisenä tunneliin. Tai oikeammin huoneeseen, josta tunneli lähtee”, Martin sanoi.

Kallas katsoi Burhleota hetken epäuskoisena.

”Haluat minun menevän ensimmäisenä pimeään kellariin?” Venir kysyi.

”Olin ajatellut meneväni itse, mutta sinä halusit tietää enemmän käytävistä, joten pitäisi tätä ihan soveliaana vaihtokauppana”, Martin vastasi.

”En tiennyt, mistä olin tekemässä kauppaa”, Venir sanoi.

”Tiesit olevasi liian utelias”, Martin sanoi.

Tunnelma oli hetkessä muuttunut rauhallisesta kireäksi. Kallas tiesi, että ainoa tapa purkaa tunnelma, oli lähteä kiipeämään tikkaita alas.

”Hyvä on, mutta haluan soihdun tai lyhdyn”, Venir sanoi.

”Ja sellaisen sinä saat”, Martin sanoi.

Lähellä aukoa seinustalla oli kaappeja, jotka olivat täynnä lyhtyjä ja soihtuja. Burhleo osti kaapista lyhdyn ja sytytti sen.

”Lyhdyn valo on varmasti riittävä ja se nokea niin paljoa”, Martin sanoi.

Kallas nyökkäsi ja otti lyhdyn käteensä. Hän katsoi sotilaitaan, jotka olivat kaikki varuillaan. Kallas vilkaisi vielä nopeasti Burhleota ja lähti sitten kiipeämään tikkaita alas kellariin. Hän ehti vielä nähdä, kun Burhleo nosti lisää lyhtyjä kaapista sytytettäväksi.