Betula pubescens, osa 124
Vanha mies johdatti alaisiaan, kapteeni Kallasta ja tämä sotilaita Gyllenburhin alakaupungin läpi. Ajoittain ylitetyiltä isoimmilta kaduilta Kallas näki, että he kulkivat koko ajan melko lähellä muuria ja lähemmäksi kaupungin yläpuolella häämöttäviä vuoria.
”Huomaan, että yrität paikantaa sijaintiamme ja painaa kulkemamme reitin mieleesi. Älä huolehdi siitä. Piirrän sinulle kartan, kun taistelu on ohitse”, Martin sanoi.
”Otan kartan mielelläni vastaan, mutta haluan myös luottaa omiin vaistoihini”, Venir sanoi.
”Maan alla se on vaikeaa”, Martin sanoi.
Pian he astuivat taloon, jonka sisällä he pysähtyivät. Koko joukkio seisoi pimeässä odottamassa, että Burhleo johdattaisi heidät eteenpäin. Kallaksen kärsivällisyys ei kestänyt odottelua.
”Miksi pysähdyimme?” Venir kysyi.
”Varmistamme selustan, ettei meitä seurata”, Martin vastasi.
He odottivat taas.
”Luulin, että meillä on kiire”, Venir sanoi.
”Niin, meillä on, mutta toimistamme ei saa valua tietoa ulkopuolisille. Muuten kaikki valuu hukkaan. Malttakaa, kapteeni”, Martin sanoi.
Kallas malttoi ja lopulta Burhleo lähti taas liikkeelle.
He liikkuivat varovaisesti ulos talosta ja varmistivat ensin, ettei ketään ollut näkösällä. Sen jälkeen Burhleo johdatti heidät kujan vastakkaisella puolella olevaan toiseen taloon. Tämän talon sisällä asui vanha nainen, joka tervehti Burhleoa ystävällisesti.
”Tervehdystä, pitkästä aikaa. Toit ystäviäkin”, vanha nainen sanoi.
”Tervehdys, liian pitkästä aikaa. Pahoittelen sitä, minun on täytynyt olla varovainen. Toivottavasti minä ja kumppanini emme häiritse sinua liikaa”, Martin sanoi.
”Ette ollenkaan. Toivon vain, että kävisit tapaamassa minua useammin. Niin kuin silloin ennen”, vanha nainen sanoi.
”Ehkä se pian onkin mahdollista. Mutta, jos suot, niin jatkamme matkaamme”, Martin sanoi.
”Olkaa hyvät vain”, vanha nainen sanoi.
Burhleo johdatti heidät vanhan naisen ohitse toiseen huoneeseen, joka näytti umpikujalta. Burhleo odotti, että kaikki olivat huoneessa ja sulki sitten oven. Sen jälkeen hän avasi seinässä olevan salaoven, jota pitkin he pääsivät viereiseen taloon.
Talo oli autio. Kallas huomasi nopeasti, että taloon ei myöskään päässyt mitään muuta reittiä pitkin kuin salaovea, jota he olivat juuri tulleet. Koko rakennus oli taitavasti rakennettu niin, että se näytti normaalilta talolta, mutta olikin umpinainen.
”Eikö kukaan huomaa tätä taloa, johon ei pääse?” Venir kysyi.
”Etuovi johtaa asuntoon, joka jatkuu tämän tilan ympäri. Kukaan ei tarkasta seutua niin tarkkaan, että huomaisi ympärillä olevien asuntojen keskellä tyhjän tilan”, Martin vastasi.
Kallas nyökkäili.
”Reittisi on tarkasti varjeltu”, Venir sanoi.
”Minun täytyy olla varovainen. Siten olen edelleen elossa”, Martin sanoi.
”Mihin menemme seuraavaksi?” Venir kysyi.
”Lattian läpi salakäytävään”, Martin vastasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti