Rahkasammal peittää suota. Pieni mänty kasvaa puoliksi umpeen kasvaneen ojan vierellä. Tupasvillat kukkivat runsaina ja näyttävät kauempaa katsottuna lumikinoksilta. Kevyt tuuli puhaltaa ja heiluttaa suolla kasvavia heiniä. Suopursu tuoksuu.
Suopursun tuoksu on yksi suosikkituoksuistani. Siitä tulee aina mieleen perheen kesäreissut Lappiin. Se, kun lapsena päättymättömältä tuntuva ajomatka vihdoin päättyi ja astui ulos autosta. Silloin tuoksui suopursu, joka kasvoi parkkipaikan ja talon välissä.
Tuoksu tuo siis mieleen lapsuuden kesät. Samoin Lapin, vaikka suopursua kasvaa yleisesti myös kotiseudulla ja muutenkin koko Suomessa. Tuoksun rekisteröimisen seurauksena mieleeni piirtyvät tunturien ääriviivat ja harmaat kelot.
Suopursu ja sen tuoksu tuovat mieleen myös luonnon ja sen parissa rauhoittumisen. Tuulessa humisevat männyt ja solisevat purot. Lintujen laulun ja puskasta pakoon ryntäävän rusakon.
Joskus suopursun tuoksu unohtuu. On kiire ja stressiä. Silloin täytyy palata rauhoittumaan luonnon pariin. Muistaa, ettei luonnossa retkeilyn tarvitse olla pitkä, jotta luonnosta voi nauttia. Jo nopea käynti lähimetsään riittää.
Lähimetsää voi ehkä pitää jopa tärkeämpänä luontokohteena kuin kansallispuistojen erämaita. Ainakin siltä kannalta, miten paljon luonnosta voi arjen keskellä saada voimaa. Lähimetsässä voi poiketa iltalenkillä töiden tai opiskelujen jälkeen saamassa uutta voimaa seuraavaan päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti