Kaksintaistelu V

 Betula pubescens, osa 144

Cranfotin piti edelleen välillä pidellä haavaa, jotta se ei valuisi niin paljoa, mutta hänellä ei juurikaan ollut aikaa välittää asiasta. Eodur hyökkäsi uudelleen ja uudelleen ja Cranfotille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin torjua hyökkäykset parhaansa mukaan. Siinä hän onnistuikin, mutta tilaa ei juurikaan jäänyt vastaiskuille.

”Ryhdistäydy tai kohta sinun käy huonosti. Et voi vain puolustautua”, Jannik sanoi.

”Ei sinun tarvitse minua opettaa, vaikka kuinka haluaisitkin”, Tom sanoi.

Eodur ylpistyi huomautuksesta vain lisää ja jatko hyökkäystään entistä kiivaammalla tahdilla. Iskujen torjumisen keskellä Cranfot ehti kuitenkin suunnitella taktiikkaa, jolla voittaisi taistelun. Suunnitelmassa oli riskinsä, mutta niistä huolimatta se oli parempi kuin hävitä gyllenburhilaiselle. Nyt piti löytää sopiva hetki suunnitelman toteuttamiseen.

Cranfot torjui ja väisti taas seuraavat Eodurin iskut. Hän alkoi pikkuhiljaa nähdä, mihin seuraava isku kohdistui ja millaisella liikkeellä sen pystyi väistämään tai torjumaan. Aivan täysin Cranfot ei uskaltanut luottaa siihen, että sai laskettua Eodurin seuraavan askeleen, sillä tämä myös varioi hyökkäyksiään ja niiden kuljetuksia. Myös rytmi vaihteli ja Eodur myös muutti hyökkäystään sen mukaan mitä Cranfot itse teki.

Lopulta Cranfot uskoi sopivan välin tulleen. Sen hän näkisi, kun seuraava isku tulisi. Jos hän oli arvioinut sen oikein, oli siitä eteenpäinkin seuraavan iskun rata hänen mielessään melko varmana.

Seuraava isku tuli. Cranfot väisti sen, mutta tiesi hänen ja Eodurin liikkeistä laskeneena seuraavan iskun pääsevän perille. Hän ottaisi sen vastaan.

”Etkä vieläkään keskity riittävän tarkkaan”, Jannik sanoi.

Nyt Eodurin ei säästellyt iskussaan. Tämän miekka upposi Cranfotin vatsaan ja miekan kärki tuli hetkeä myöhemmin hänen selästään ulos. Eodur näytti voitonvarmalta ja gyllenburhilaisten sotilaiden ilakointi täytti äänimaisema lähes kokonaan.

”Kuten sanoin, jokaisesta keskittymisen herpaantumisesta saa maksaa hinnan”, Jannik sanoi.

Cranfot nosti katseensa Eoduriin. Eodur odotti pelokasta häviäjän katsetta, mutta häntä vastassa olikin itsevarma voittajan katse.

”Niinhän se on”, Tom sanoi.

Cranfot tarttui Eodurin miekan terään ja esti tätä vetämästä miekkaansa pois. Eodur tajusi liian myöhään mitä oli tapahtumassa.

”Tuntevatko elävät kipua?” Tom kysyi.

Cranfot teki miekallaan pitkän sivalluksen, joka teki syvät haavat Eodurin reiteen, rintakehään ja kasvoihin. Haavoista leviävä veri roiskahti Cranfotin päälle saakka. Kivusta parahtavan Eodurin ote lipesi miekan kahvasta ja Cranfot ehti sivaltaa tätä vielä uudelleen ennen kuin Eodur siirtyi miekan kantaman ulkopuolelle. Toinen sivallus teki syvän haavan gyllenburhilaisen kylkeen.

Heitä katsovilla sotilailla meni hetki käsitellä tapahtumia ja heidän ympärillään oli ensin täysin hiljaista. Cranfot ehti jo ihmetellä ympärillään olevaa hiljaisuutta, kun sotilaiden äänten pauhu palasi entistä kovempana. Netronovalalaiset olivat innoissaan ja hurrasivat Cranfotille sekä kannustivat päättämään kaksinkamppailun. Gyllenburhilaiset taas olivat suuttuneita ja kirosivat epäkuollutta sekä huusivat huijauksen perään. Yleisöstä heiteltiin pieniä kiviä Cranfotin päälle ja muutama miekka Eodurin suuntaan. Tilanne rauhoittui, kun Eodur viittoi yleisölle, että oli edelleen mukana taistelussa.