Kaksintaistelu IV

 Betula pubescens, osa 143

Eodur olisi voinut jatkaa hyökkäystään, mutta sen sijaan tämä antoi Cranfotille tilaisuuden toipua iskusta. Samalla Cranfot sai lisäaikaa pohtia sitä, millä saisi käännettyä taistelun suuntaa.

”Haluatko kertoa minulle vielä jotakin itsestäsi?” Jannik kysyi.

”Mitä haluat tietää?” Tom kysyi.

”Tuntevatko kuolleet kipua?” Jannik kysyi.

”Miksi haluat tietää?” Tom kysyi.

Eodur kohautti olkiaan.

”Oikeastaan vain mielenkiinnosta”, Jannik vastasi.

Kipu.

Cranfot ei ollut koskaan hirveästi ajatellut asiaa. Ei ainakaan kuolemansa ja kuolleestamanauksensa jälkeen. Hän kokeili nostaa kätensä pois tuoreen haavaansa päältä. Kyllä hän tunsi kipua, mutta ei varmasti lähellekään niin paljoa, mitä elävä tunsi. Samalla hän alkoi pohtia myös muita eroja, joita elävillä ja elävilläkuolleilla oli. Sitä kautta voisi löytää avain, jolla hän voisi voittaa Eodurin.

”En ehkä voi puhua kaikkien puolesta, mutta kyllä minä tunnen kipua”, Tom sanoi.

”Tunnetko normaalisti vai vähemmän?” Jannik kysyi.

Cranfot mietti, että kannattaisiko gyllenburhilaiselle paljastaa enempää. Toisaalta tieto siitä, ettei vastustaja tuntenut kovinkaan paljoa kipua saattaisi sotkea tämän ajatuksia.

”Ehkä hieman vähemmän, luulisin”, Tom vastasi.

Cranfot nosti kättään haavan päältä.

”Tähänkään ei enää kovinkaan paljoa koske”, Tom sanoi.

Eodur näytti yllättyneeltä.

”Eikö?” Jannik kysyi.

”Ei kovin paljoa”, Tom vastasi.

”Vaikka haava näyttää noin pahalta”, Jannik sanoi.

Eodurin katseessa oli vahvaa epäilystä. Cranfot päätti, että hän voisi vielä hieman avata asiaa. Ihan siinä samassa reiluuden nimessä, missä Eodur oli kertonut kaksintaistelukokemuksestaan.

”Kipu tuli aluksi melko terävänä, mutta se alkoi nopeasti vaimentua. Ehkäpä myös muut aistimukset kuten kylmän tunteminen tai maistaminen ovat jonkin verran vaimentuneita. En ole koskaan aikaisemmin edes tullut ajatelleeksi, että eroa eläviin olisi, mutta ehkäpä sitä tosiaan on”, Tom sanoi.

Eodur näytti mietteliäältä.

”Mielenkiintoista kuulla”, Jannik sanoi.

”Ajattelin, että on reilua kertoa”, Tom sanoi.

Eodur tuhahti. Cranfot oli tyytyväinen, että oli saanut annettua Eodurille ajateltavaa.