Gyllenburh III

 Betula pubescens, osa 154

Kun Kallas kertoi kenraali Netronovalle Martin Burhleosta ja tämän taustoista, kenraali ei ollut tyytyväinen. Uudet liittolaiset olivat toki aina kaivattuja, mutta petollisista sellaisista olisi luultavasti pitkässä juoksussa enemmän harmia kuin hyötyä. Burhleo kuulosti kenraalin korvaan ihmiseltä, joka teki asioita vain ja ainoastaan omia tavoitteitaan edistääkseen.

”Hänen apunsa mahdollisti sen, että saimme yläkaupungin haltuumme niin helposti ja nopeasti. Ja ennen kaikkea vähillä uhrauksilla”, Venir sanoi.

”En silti usko, että tähän mieheen tai hänen alaisiinsa voidaan luottaa. Heidän kaikkia tekemisiän tulisi tarkkailla”, Edkar sanoi.

”En minäkään uskoa, että me voimme häneen varsinaisesti luottaa. Eivätkä minun alaisenikaan usko siihen. Olenkin käskenyt heitä seuraamaan Burhleon ja hänen alaistensa toimia ja kertomaan minulle kaikesta epäilyttävästä. Huomaamme kyllä, jos hän yrittää jotakin”, Venir sanoi.

Kenraali huokaisi syvään ja raapi kasvojaan. Harmaaseen ihoon jäi kynnen uurtama jälki.

”Tämä on uusi murhe murheiden pitkään listaani”, Edkar sanoi.

”Paljon suuremmat tappiot taistelussa tai hävitty taistelu olisi ollut myös uusi murhe”, Venir sanoi.

”Niin, olet luultavasti oikeassa. Mutta en ole silti tyytyväinen ratkaisuusi. Nyt olemme voittomme velkaa tälle juonikkaalle ja vallanhimoiselle gyllenburhilaiselle. En haluaisi olla sellaisessa velassa. En varsinkaan tällaiselle ihmiselle”, Edkar sanoi.

”Ei kukaan haluaisi”, Venir sanoi.

Kallas vilkaisi Mirandaa, joka kirjoitti asiasta muistiinpanoja.

”Tämä on kuitenkin meidän osaltamme väliaikaista. Kun lähdemme täältä, Burhleo saa jäädä keskenään jatkamaan kamppailuaan kaupungin hallinnasta. Siinä asiassa meillä ei ole mitään osaa”, Venir sanoi.

”Se osa meillä on, että me loimme sen kaaoksen, jossa hän pääsee nousemaan uudelleen takaisin valtaan”, Edkar sanoi.

”Mutta kun me lähdemme, hänen täytyy pitää se valta omin voimin hallussaan”, Venir sanoi.

”Tämän kuulemani perusteella hän luultavasti kykenee sellaiseen juonitteluun, että hän myös siinä onnistuu”, Edkar sanoi.

”Älä luo käsitystäsi pelkästään minun kertoman perusteella. Tapaa hänet ja muodosta vasta sitten lopullinen mielipiteesi”, Venir sanoi.

”Miksi hän haluaa tavata minut niin kovasti?” Edkar kysyi.

”Hän haluaa kai puhua ehdoista, joilla hän auttaa meitä pääsemään päälinnaan samaan tapaan kuin tänne yläkaupunkiin. Ilman hänen apuaan emme välttämättä pysty valloittamaan päälinnaa ennen Suuren keisarikunnan armeijan saapumista”, Venir vastasi.

Kenraali ei näyttänyt tyytyväiseltä.

”Hyvä on, minä tapaan hänet”, Edkar sanoi.

”Pyydän hänet teltalle, kun olemme valmiita. Burhleo odottaa porttirakennuksessa”, Venir sanoi.

”Toivottavasti hän ei kyllästy pitkän odotuksen aikana”, Edkar sanoi.

”Hän on tainnut ehtiä jo tottua odottamaan”, Venir sanoi.