Gyllenburh VI

 Betula pubescens, osa 157

Kenraali Netronova katseli edessään seisovaa vanhaa miestä. Hän ei edelleenkään luottanut tähän, mutta tällä tuntui olevan myös asioita hampaankolossa keisarikunnan suuntaan. Burhleo ei siis ehkä aivan ensimmäisenä asiana olisi pettämässä heitä.

Seuraavaksi olisi otettava esiin se asia, jonka takia kenraali oli päättänyt suostua edes tapaamaan Burhleon. Pääsy Gyllenburhin päälinnaan oli elintärkeää kaupungin valtaamisen nopeaa loppuunsaattamista ajatellen. Mitä tahansa siitä ei kuitenkaan kannattaisi maksaa.

”Kapteeni Kallaksen, ja teidänkin, puheista olen ymmärtänyt, että kaupungin alla on vielä runsaasti muitakin salakäytäviä, kuin se, jota pitkin te kiersitte tänne yläkaupunkiin”, Edkar sanoi.

”Salakäytäviä löytyy ainakin useita”, Martin sanoi.

”Sellainen kulkee myös päälinnaan?” Edkar kysyi.

”Ainakin yksi kulkee myös päälinnaan”, Martin vastasi.

Kenraali ei jatkanut keskustelua. Hän ei halunnut pyytää tältä mieheltä mitään. Burhleo huomasi tämän ja jatkoi itse.

”Voin johdattaa teidät salakäytävää pitkin päälinnaan”, Martin sanoi.

”Mitä sitten vaatisit tällaisesta palveluksesta?” Edkar kysyi.

”Haluan päästä sopimukseen kaupungin hallinnasta”, Martin vastasi.

Kenraali oletti, ettei Burhleo voinut tarkoittaa sitä, että kaupungin oli siirryttävä suoraan hänen hallintaansa. Sellaiseen he eivät suostuisi.

”Mitä tarkoitat?” Edkar kysyi.

”En tarkoita, että teidän pitäisi antaa kaupunkia minun tai alaisteni hallintaa. Sen te voitte tehdä sitten, kun lähdette täältä”, Martin vastasi.

”Mutta?” Edkar kysyi.

”Luulen, että saatatte tarvita apua kaupungin hallitsemisessa. Kuten en minäkään, gyllenburhilaiset eivät pidä ulkopuolisten hallinnasta. Siksi ehdotankin, että minä voin auttaa teitä kaupungin hallitsemisessa niissä osissa, joissa minulla on parhaat suhteet”, Martin vastasi.

”Mitä osia nämä mahtaisivat olla?” Edkar kysyi.

”Yläkaupunkia ja keskikaupunkia on luultavasti helpointa hallita asevoimin, koska asukkaita on hieman harvemmassa ja asukkailla on enemmän hävittävää. Niinpä he suostuvat uuteen valtaan ilman sen suurempia kapinoita. Tämä koskee erityisesti yläkaupunkilaisia, jotka seuraavat sitä lippua, joka päälinnan torneissa liehuu”, Martin vastasi.

”Entä sitten alakaupunki?” Edkar kysyi.

”Alakaupunki on vaikeasti kuljettava, kuten kapteeni Kallaskin on huomannut sen läpi kulkiessaan, ja siellä on paljon asukkaita. Alakaupungin asukkailla ei myöskään ole mitään hävittävää, koska he elävät niin kurjasti kuin tässä kaupungissa on mahdollista. He kääntyvät sen puoleen, joka voi tarjota heille toiveen paremmasta huomisesta”, Martin vastasi.

”Sinä ilmeisesti olet tässä tarinassa se, joka tarjoaa heille toiveen paremmasta huomisesta”, Edkar sanoi.

”Minä tunnen heidät ja tiedän mitä he tarvitsevat. Niinpä voin tarjota heille asioita, joita he ovat valmiita puolustamaan kaupungin muureilla, vaikka Suuren keisarikunnan kaikki armeijat olisivat piirittämässä kaupunkia”, Martin sanoi.