Hetkiä keskuslinnassa XII

Betula nana, osa 425

Mihailin ja Kallaksen jatkaessaan keskustelua alkoi Mihailin avustaja pikkuhiljaa käydä levottomaksi. Lopulta avustaja nousi ylös ja astui Mihailin luokse. Mihail kääntyi kysyvästi avustajansa puoleen, kun tämä oli ehtinyt hetken seisoa vierellään. Vasta tässä vaiheessa avustaja avasi suunsa.

”Pahoitelen keskeytystä, arvon ruhtinas, mutta meidän täytyy kohta jatkaa kohti seuraavaa tehtäväänne”, avustaja sanoi.

”Aivan, kiitoksia. Unohdin jo, että minulla oli varsin rajallisesti aikaa olla täällä”, Mihail sanoi.

”Mitä teillä on seuraavaksi edessä?” Venir kysyi.

Mihail katseli ympärilleen eikä ollut ihan varma miten asia olisi paras muotoillla, jotta pyhäkön munkit eivät asiasta pahastuisi. Ketään ei ollut kuuloetäisyydellä, mutta hän katsoi silti parhaaksi, ettei puhunut kuolleestamanauksesta pyhäkön sisällä.

”Ehkä on parempi, että en puhu siitä täällä. Voit kuitenkin liittyä seuraani, jos haluat”, Mihail sanoi.

Kallas katsoi Mihailia hetken ihmetellen, mutta näytti sitten ymmärtävän mihin Mihail viittasi. Kallas käänsi katseensa pyhäkön lasiseen ikkunaan.

”Taidan jäädä tänne vielä hetkeksi pohdiskelemaan, mutta ehkä näemme vielä myöhemmin tänään”, Venir sanoi.

”Tehdäämme niin”, Mihail sanoi.

Mihail nousi ylös ja antoi avustajansa taas johdattaa häntä eteenpäin. Salin pääovella Mihail vilkaisi vielä taakseen. Kallas istui yksin salin vastakkaisessa päässä ja katseli edelleen salin ikkunaa. Mihail toivoi, että Kallas oli valmis niihin hetkiin, joita taistelussa vielä oli edessä.

Pimeän pyhäkön jälkeen ulkona odottava valo häikäisi heitä ja heidän täytyi hetken ajan totutella siihen.

”Arvon ruhtinas, oliko vierailunne sitä, mitä odotit siltä?” Avustaja kysyi.

”Kyllä ja ei samaan aikaan”, Mihail vastasi.

Mihail otti vastaan aseet, jotka hänen henkivartijansa ojensi.

”Itse pyhäkkö vastasi melkolailla odotuksiani, mutta en odottanut esittelykierrosta enkä varsinkaan kapteeni Kallasta siellä pohdiskelemassa”, Mihail sanoi.

”Munkki tuntui kyllä varsin vierainvaraiselta. Toisaalta hieman epävarmalta, kun asiat eivät menneetkään alkuperäisen ajatuksen mukaan”, avustaja sanoi.

”Saattoi olla, että hänelle oli annettu tehtäväksi ottaa meidät vastaan”, Mihail sanoi.

”Miksi he sellaista haluaisivat tehdä?” Avustaja kysyi.

Mihail kohautti olkiaan.

”Ehkä heillä ei ollut sen suurempaa suunnitelmaa asian takana. Tai sitten he vain haluavat näyttäytyä ystävällisiltä, jotta annamme heidän olla omissa oloissaan”, Mihail vastasi.

Avustaja nyökkäsi hyväksyvästi.

”Kapteeni Kallaksen läsnäolo oli kyllä suuri yllätys. Olin siinä uskossa, että ei pyhäkössä käydä joukostamme juurikaan”, avustaja sanoi.

”Hän taitaa kuulua siihen harvojen joukoon, joka pyhäkössä käy”, Mihail sanoi.

Mihail ei jatkanut keskustelua, vaan vaihtoi aiheen muuhun. Avustaja ei palannut aiheeseen myöhemmin, sillä näki, että aihetta oli parempi väistää. Sen sijaan hän johdatti ruhtinaan kohti linnan salia, jossa kuolleestamanaus oli tarkoitus tehdä.