Jälleennäkeminen taistelun varjossa XI

Betula nana, osa 481

Emily kääntyi Annan ja Reetan puoleen. Kaksikko oli hieman kiusaantunut toimettomuuteensa.

”Toivottavasti tämä kaikki ei ole ollut liian dramaattista”, Emily sanoi.

”Aika paljon tässä on ehtinyt tapahtumaan muutamassa tunnissa, rouva”, Reeta sanoi.

Rouva-sanan kuullessaan Emily vilkaisi automaattisesta Reetaan, mutta muisti olla katseellaan armollinen. Lopulta hän käänsi sen enemmän huvittuneeksi.

”Aivan näin jännittävää ei yleensä ole”, Emily sanoi.

”Arki on arkea kaikille, oli se arki millaista tahansa”, Reeta sanoi.

Emily naurahti.

”Niinhän se on”, Emily sanoi.

Emily katseli Annaa ja Reetaa.

”Haluaako rouva kysyä meiltä jotakin?” Reeta kysyi.

”Mietin vain, että onhan teillä kaikki hyvin”, Emily vastasi.

”Oikein mainiosti. Pääsimme tänne linnaan lopulta kuitenkin aika pienellä vaivalla ja saimme hyvää ruokaa”, Reeta sanoi.

”Oletko Anna samaa mieltä?” Emily kysyi.

Anna nyökkäsi.

”Olen vain hämmentynyt kaikesta tapahtuneesta. Kaikki eri käänteet ovat olleet niin nopeita”, Anna vastasi.

”Ehkä tässä riittääkin useammaksi päiväksi sulateltavaa”, Emily sanoi.

Anna nyökkäili lisää.

”Jos saan kysyi, rouva, mitä asiaa Senetillä oli Narshalle?” Reeta kysyi.

”Ei varmaan mitään”, Emily vastasi.

”Miksi sitten sanoitte niin?” Reeta kysyi.

Emily piti pienen tauon ennen vastaamistaan.

”Senet on rakastunut Narshaan. Toivoin, että voisin antaa heille pienen hetken kahden kesken”, Emily vastasi.

Reeta katsoi Emilyä yllättyneenä.

”En tiedä kehkeytyykö heidän välilleen oikeasti mitään, mutta haluan antaa sille mahdollisuuden”, Emily sanoi.

”Toivokaamme parasta”, Reeta sanoi.

Emily nyökkäsi.

Käytävän päässä olevasta portaikosta kuului raskaita juoksuaskelia, jotka kaikuivat käytävän seinissä. Kolmikko kääntyi portaikkoa kohti. Anna astui vaistomaisesti Emilyn ja Reetan taakse. Portaista esiin syöksyi Mihail, joka pysähtyi paikoilleen nähdessään Emilyn.