Lauennut ansa

Betula nana, osa 505

Mihail loitsi ilman, että oli päättänyt mitä loitsi. Lopputulos oli yllätys hänelle itselleenkin.

”Jääseinä”, sotilas sanoi.

Mihail havahtui vierellään maassa makaavaan sotilaaseen, joka yritti nyt kömpiä ylös. Tämän jalka takertui kuolleen sotilaan käsiin. Sitten hän nosti katseensa ylös ja näki edessään jääseinän, joka jakoi huoneen kahteen osaan.

Lasiseinän takaa kuului kumea jyskytys. Joku oli seinän takana ja halusi siitä läpi.

”Meidän täytyy päästä täältä pois”, Mihail sanoi.

He kääntyivät katsomaan syvemmälle huoneeseen. Huoneessa oli kaksi ikkunaa, jotka molemmat olivat teljetty kiinni. Toisen ikkunan raosta paistoi ohut valonsäie.

”Ikkunat taitavat olla ainoa vaihtoehtomme, arvon ruhtinas”, sotilas sanoi.

”Kokeile saatko jomman kumman auki”, Mihail sanoi.

Sotilas nyökkäsi ja meni ikkunoiden luokse. Mihail sen sijaan kääntyi tutkimaan loitsimaansa jääseinää. Hän halusi ymmärtää miten hän oli sen luonut sekä miten kauan se kestäisi murtoyrityksiä.

”En saa näitä käsin auki”, sotilas sanoi.

”Eikö täällä ole mitään, millä voisit vääntää lautoja auki?” Mihail kysyi.

Mihail kuuli tavaroiden kaivamisen ääniä huoneen perältä.

”Minä yritän, arvon ruhtinas”, sotilas vastasi.

Mihail valmistautui henkisesti jo siihen, että hänen täytyi loitsia puuvaarnoja, joilla rikkoa ikkunat.

Jääseinän takaa kuului terävä ääni. Joku yritti murtaa jääseinää teräaseella, ehkä miekalla. Miekka sopi tarkoitukseen huonosti, mutta jostain löytyisi varmasti myös kirves. Mihail toivoi, että siihen mennessä heillä olisi pakoreitti valmiina.

Mihail yritti mielessään hahmotella kuinka loitsisi uuden vastaavan jääseinän, mutta jotakin jäi puuttumaan. Mitä hän oli keksinyt hetkessä, jota ei saanut enää uudelleen mieleensä? Hänen pohdiskelun keskeytti rysähtävä ääni jääseinän takaa. Kirves oli löytynyt.

”Joko sait ikkunan auki?” Mihail kysyi.

Sotilaan vastauksessa meni sen verran pitkään, että Mihail arvasi sen laadun.

”Pahoittelen, arvon ruhtinas”, sotilas vastasi.

Mihail kääntyi pois jääseinältä. Sen takaa kuului uusi rysähdys. Jää tuskin kestäisi kirveen iskuja kovinkaan pitkään.

”Väistä”, Mihail sanoi.

Sotilas totteli ripeästi. Tämä oli nähnyt mihin Mihail loitsuillaan kykeni.

Mihail keskittyi ja hengitti syvään. Hän ei antanut jääseinästä kuuluvien rysähdysten häiritä itseään. Sitten hän loitsi jäävaarnan, jolla mursi ikkunan sulkeneet laudat. Valo tulvi huoneeseen.

Valon perässä tulivat nuolet.