torstai 18. lokakuuta 2012

Mihailin uni



Betula nana, osa 55

”Mitä?” Emily kysyi nukkuvalta Mihaililta ja astui tämän vierelle.

Mihail hengitti rauhallisesti rahisten, mutta hänen kiinni olevat silmänsä liikkuivat nopeasti aivan kuin kiihkeästi etsien jotakin.

”Mene pohjoiseen! Pohjoisessa on joki! Seuraa jokea itään, kunnes joki tekee suuren mutkan etelään! Mutkan alkaessa käänny pohjoiseen! Vuoren juurelta löytyy kylä!” Mihail julisti unissaan.

Siitä eteenpäin Mihail nukkui hiljaa eikä hänellä ollut unesta tai puhumisesta mitään muistikuvaa, kun hän heräsi.

”Minun mielestä meidän ei ole edelleenkään mitään järkeä lähteä enää yhtään pohjoisempaan, päinvastoin”, Emily sanoi kiivaalla äänellä kolmikon keskustellessa seuraavana aamuna siitä mihinkä suuntaan olisi liikuttava.

”Minä sanon, että pohjoiseen”, Sarnel huomautti ja kurnutti.

”Minä seuraisin sitä ohjetta, minkä teille annoin nukkuessani”, Mihail puhui hitaalla äänellä.

”Se käy minulle”, Sarnel totesi.

”Te pojat olette aivan hulluja. Kuolemme vielä kaikki”, Emily totesi ja ryhtyi vihaisena kokoamaan heidän tavaroitaan lentävälle matolle.

Emily alkoi väsymään siihen, että hänen piti aina tehdä kaikki. Sarnel oli liian pieni ja Mihail liian jäykkä ja väsynyt. Nyt Emily purki väsymystään paiskomalla heidän tavaroitaan. Paiskomalla pakkaamiseen meni paljon kauemmin kuin normaalisti, mutta lopulta he pääsivät lähtemään.

He lensivät edelleen kohti pohjoista.

Mihail puhui unissaan myös seuraavana iltana ja tällä kertaa hän muisti näyn joesta.

Sitä seuraavana päivänä he tulivat joelle.

”Tämä on se joki. Näin juuri tämän saman paikan unessa”, Mihail ilmoitti heidän laskeuduttuaan joen vierelle yöpymään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti