torstai 17. lokakuuta 2013

Ruhtinas Netronova V



Betula nana, osa 105

Aamulla Mihail heräsi ensimmäisenä. Mihail uni oli ollut koko yön levotonta. Herättyään hän ei kuitenkaan muistanut mitään näkemistään unista. Mihaililla oli kuitenkin muuta pohdittavaa. Eilisen päivän tieto hänen sukunsa ruhtinastaustasta hämmensi edelleen Mihailin mieltä.

Mihail oli istunut keittiön pöydässä lähes tunnin ajan, kun Sarnel pomppi keittiöön.

”Sinähän olet varhain jalkeilla”, Sarnel sanoi.

”Ei nukuttanut”, Mihail sanoi.

”Vanhuus ei tule yksin”, Sarnel sanoi ja nauroi samalla hieman kurnuttaen.

”Ei kai, kun puhun aamuvarhaisella sammakolle”, Mihail huomautti.

Molemmat naurahtivat.

”Oletko muuten huomannut, että käyttäydyt nykyään aikaisempaa enemmän sammakon lailla?” Mihail kysyi Sarnelilta.

”En. Kuinka niin?” Sarnel ihmetteli ja nappasi kielellään kärpäsen.

”No esimerkiksi tuo, mitä juuri teit”, Mihail sanoi.

Sarnel pysähtyi ajattelemaan. Kärpäsen nykivä jalka sojotti hänen suupielestään. Hetken ajatusmyllytyksen jälkeen Sarnel jatkoi kärpäsen möyhentämistä ja lopulta nielaisi hyönteisen.

”Taidat olla oikeassa”, Sarnel sanoi ja kurnutti.

”Kurnutat myös lähes jatkuvasti”, Mihail sanoi.

”Siinäkin olet oikeassa. Toivon, että pääsisimme pian pois näistä vieraista kehoista”, Sarnel sanoi.

”Niin. En halua olla loppuelämääni vanhuksena ja sinäkään tuskin haluat olla sammakko”, Mihail sanoi.

”En todellakaan halua olla sammakko. Olen pieni ja kykyni ovat todella rajallisia”, Sarnel sanoi.

Sitten Sarnel yritti hypätä pöydän tuolille, mutta hyppy jäi pahasti lyhyeksi.

”Voitko nostaa minut pöydälle?” Sarnel kysyi.

”Voinhan minä. Olisit heti pyytänyt”, Mihail sanoi.

”Olisin muuten, mutta tämä on hyvin noloa”, Sarnel sanoi, kun Mihail nosti hänet pöydälle.

Mihail ja Sarnel jatkoivat keskusteluaan siihen saakka kunnes kaikki muut heräsivät. Sen jälkeen he söivät kaikki yhdessä aamupalan ja odottivat Nalvin paikalle. Loppupäivä kului Parkonissa kirjojen parissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti