Betula nana, osa 105
Aamulla Mihail heräsi ensimmäisenä. Mihail uni oli ollut
koko yön levotonta. Herättyään hän ei kuitenkaan muistanut mitään näkemistään
unista. Mihaililla oli kuitenkin muuta pohdittavaa. Eilisen päivän tieto hänen
sukunsa ruhtinastaustasta hämmensi edelleen Mihailin mieltä.
Mihail oli istunut keittiön pöydässä lähes tunnin ajan, kun
Sarnel pomppi keittiöön.
”Sinähän olet varhain jalkeilla”, Sarnel sanoi.
”Ei nukuttanut”, Mihail sanoi.
”Vanhuus ei tule yksin”, Sarnel sanoi ja nauroi samalla
hieman kurnuttaen.
”Ei kai, kun puhun aamuvarhaisella sammakolle”, Mihail
huomautti.
Molemmat naurahtivat.
”Oletko muuten huomannut, että käyttäydyt nykyään
aikaisempaa enemmän sammakon lailla?” Mihail kysyi Sarnelilta.
”En. Kuinka niin?” Sarnel ihmetteli ja nappasi kielellään
kärpäsen.
”No esimerkiksi tuo, mitä juuri teit”, Mihail sanoi.
Sarnel pysähtyi ajattelemaan. Kärpäsen nykivä jalka sojotti
hänen suupielestään. Hetken ajatusmyllytyksen jälkeen Sarnel jatkoi kärpäsen
möyhentämistä ja lopulta nielaisi hyönteisen.
”Taidat olla oikeassa”, Sarnel sanoi ja kurnutti.
”Kurnutat myös lähes jatkuvasti”, Mihail sanoi.
”Siinäkin olet oikeassa. Toivon, että pääsisimme pian pois
näistä vieraista kehoista”, Sarnel sanoi.
”Niin. En halua olla loppuelämääni vanhuksena ja sinäkään
tuskin haluat olla sammakko”, Mihail sanoi.
”En todellakaan halua olla sammakko. Olen pieni ja kykyni
ovat todella rajallisia”, Sarnel sanoi.
Sitten Sarnel yritti hypätä pöydän tuolille, mutta hyppy jäi
pahasti lyhyeksi.
”Voitko nostaa minut pöydälle?” Sarnel kysyi.
”Voinhan minä. Olisit heti pyytänyt”, Mihail sanoi.
”Olisin muuten, mutta tämä on hyvin noloa”, Sarnel sanoi,
kun Mihail nosti hänet pöydälle.
Mihail ja Sarnel jatkoivat keskusteluaan siihen saakka
kunnes kaikki muut heräsivät. Sen jälkeen he söivät kaikki yhdessä aamupalan ja
odottivat Nalvin paikalle. Loppupäivä kului Parkonissa kirjojen parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti