Kesä kääntyi hiljaisena syksyyn

Loppukesästä ja alkusyksystä blogiin pääsi syntymään iso rako, jolloin en kirjoittanut muuta kuin Betuna nana -jatkokertomusta. Tähän on muutamia syitä ja tuo hiljainen jakso jakautuukin kahteen hyvin erilaiseen jaksoon. Toki jos jo aiemman kesän hiljaisempi aika otetaan mukaan, niin jaksoja löytyy kolme kappaletta.

Alku- ja keskikesän kirjoittamistani rajoittivat työt, mistä olenkin jo kirjoittanut aikaisemmin tässä. Latasin silloin paljon toiveita elokuulle, joka näytti tyhjältä kuukaudelta. Elokuu olikin tyhjä kuukausi. Elokuu oli liian tyhjä kuukausi ja lopulta nuo toiveeni jäivätkin toteutumatta. Elokuu oli näistä kolmesta jaksosta siis se keskimmäinen.

Viimeinen jakso sijoittuu syyskuuhun ja siihen, että opiskelut yliopistossa käynnistyivät. Otin varsin suuren määrän kursseja ja aikani on ollut varsin kortilla. Aikaa ehkä olisi ollut jo aikaisemmin tässä kuussa, mutta olen ajoittain hieman huono organisoimaan ajankäyttöäni, joten priorisoin aikaani opiskeluun ja kirjoittaminen oli kärsijänä. Ajankäyttöni alkaa kuitenkin parantua koko ajan. Ehkä jonakin päivänä voin sanoa, että käytän aikani oikeasti tehokkaasti.

Välillä tuntui myös siltä, että omasta elämästä puuttuu se suurempi merkitys, jonka perässä kulkea. Tavoitteita tietysti oli, mutta joskus huomasin ajattelevan niitä lähinnä siksi, että olin kertonut näitä tavoitteita muille ihmisille. Ehkä olen yrittänyt turhankin kovasti luovia eteenpäin välittämättä vuoden aikana sattuneista pettymyksistä. Tämäkin kuulostaa hieman hassulta, sillä välillä on kyllä tuntunut siltä, että kaikelta omalta tekemiseltä olisi lähdössä pohja.

Aikaisemmalta syksyltä maisemaa Tuomiojärven rannalta Jyväskylästä.

Viime viikonloppuna sunnuntai-iltana tajusin kuitenkin erään tärkeän asian. Tähän asiaan liittyy se kuinka paljon minulla on elämässä menossa, viimeisen viikon aikana näitä asioita on tullut vielä lisää. Opiskelut ovat tänä syksynä lähteneet varsin mukavasti liikkeelle runsaalla kurssimäärällä, osallistun puhujana Ota kädestä kiinni -tapahtumaan myöhemmin tässä kuussa (kirjoitan asiasta toisella kertaa tarkemmin), olen ehdolla Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa Kokoomusopiskelijoiden listalla, perustin sijoitusblogin Elämästä sijoittamiseen viime viikon keskiviikkona ja olen myös ollut varsin keskittynyt oman sijoitussalkkuni hoitamiseen ja myös pienempänä asiana uudet Pokémon pelit ilmestyivät viime lauantaina. Ja vielä kaiken muun lisäksi veljeni sai muutama viikko sitten pojan, jonka kummisetä minusta tulee. Viikko sitten pääsin myös ensimmäistä kertaa näkemään tuon tulevan kummilapseni.

Niin, ja se tärkeä asia, minkä tajusin. Tajusin, että elämässäni on todella paljon siistejä asioita. Elämäni puutteet ovat lähinnä järjestelykysymyksiä, joihin aika auttaa. Siistejä asioita on myös rutkasti enemmän kuin puutteita. Kokonaisuutta voi siis pitää varsin hyvillä mielin siistinä.

Näillä ajatuksilla kohti syksyn jatkoa, edustajistovaaleja ja Ota kädestä kiinni -tapahtumaa.