Betula nana, osa 103
Illalla Mihail kertoi Emilylle kirjastossa lukemastaan
sukunsa taustatarinasta. Emily oli innoissaan Mihailin ruhtinastaustasta, mutta
Mihail rauhoitteli tätä.
”Siitä on 130 vuotta, kun sukuni syrjäytettiin vallasta,
mikäli kirjan tiedot siis pitävät paikkansa”, Mihail sanoi.
”Mutta eikä se olisi hienoa olla ruhtinas Netronova?” Emily
kysyi.
Mihail mietti hetkenaikaa hiljaa.
”No olisihan se tietysti hienoa, jos voisi maanviljelijän
pojan sijasta olla tuleva ruhtinas. Kuitenkin, jos olisin tuleva ruhtinas, niin
silloin tuskin olisin koskaan pystynyt lähtemään taikayliopistoon opiskelemaan”,
Mihail sanoi.
”Ja me emme olisi ehkä koskaan tavanneet ja lähteneet tälle
seikkailulle”, Emily sanoi alakuloisesti ja tunnusteli hanskan peittämää
vasenta kättään.
”Kuinka kätesi muuten voi?” Mihail kysyi.
”Hyvin”, Emily valehteli iloisesti.
Vasen käsi oli viimeaikoina vaivannut Emilyä enemmän kuin
koskaan ennen. Hän ei ollut pystynyt harjoittelemaan puunkirouksen hallitsemista
sen jälkeen, kun he olivat lähteneet. Aluksi Emily ei ollut huomannut mitään
eroa kädessä, mutta karshaanien maahan tulon jälkeen käsi oli alkanut
pikkuhiljaa oirehtimaan.
Häiritsevin oire oli se, että kättä pakotti koko ajan.
Toinen oire oli se, että koko käden iho oli alkanut vihertymään. Ero
ihonvärissä oli helpoiten havaittavissa kämmenissä. Vasen kämmen oli selkeästi
vihertävä, kun oikea oli normaalin punertava. Viherrys oli alkanut myös
leviämään kättä ylöspäin. Olkapäässä alkoi näkyä jo pieniä vihertymisen
merkkejä ja Emily pelkäsi vihreän leviävän muutamassa päivässä kaulaan saakka.
”Hyvä. Muista, että haluan tietää heti, jos jokin tuntuu
pahalta tai sinulla on jotakin ongelmia”, Mihail sanoi ja otti Emilyn oikeasta
kädestä kiinni.
”Kiitos”, Emily sanoi ja suuteli Mihailia.
Kyynel vierähti Emilyn posken yli, mutta hän onnistui
piilottamaan sen Mihaililta.
”Nyt voisi olla aika lähteä nukkumaan. Huomenna on pitkä
päivä kirjastolla”, Mihail sanoi.
”Toivon mukaan minäkin löydä etsimäni kirjan huomenna”, Emily
sanoi.
Talon asukkaat hoitivat iltatoimensa ja menivät yksi
toisensa jälkeen nukkumaan. Viimeisenä valveilla olivat Mihail ja Sarnel.
”Mitä mieltä oikeasti olet siitä, että esi-isäsi ovat olleet
ruhtinaita?” Sarnel kysyi.
”Onhan se aina hienoa kuulla tuollaista”, Mihail vastasi.
”Mutta?” Sarnel kysyi.
”Mutta olen hieman tietysti pettynyt, että en voi itse
jatkaa tuota perinnettä”, Mihail vastasi.
”Sinä olisit varmasti hyvä hallitsija”, Sarnel sanoi.
”En tiedä siitä”, Mihail sanoi.
”Olisit. Minä tiedän sen”, Sarnel sanoi.
Mihail nyökkäsi hyväksyvästi.
”Minä lähden nukkumaan. Älä sinäkään mieti tätä asiaa nyt
liikaa vaan mene nukkumaan”, Sarnel sanoi ja hyppäsi alas pöydältä samalla
kurnuttaen.
”Mietin minä kuitenkin hetken aikaa. Hyvää yötä”, Mihail
sanoi.
”Mutta älä liian kauaa. Hyvää yötä”, Sarnel sanoi ja katosi
makuuhuoneeseen, jonka hän jakoi lintujen kanssa.
Talon kaksi muuta makuuhuonetta olivat Emilyn ja Mihailin
käytössä.
Lopulta Mihailkin meni huoneeseensa makaamaan. Uni ei
kuitenkaan tahtonut tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti