Ruhtinatar VIII

 Betula nana, osa 335

Emily huomasi, että Nav oli suuntaamassa hieman asiasta ohitse ja lähtemässä tepastelemaan pitkin pöytää samaa vauhtia, kun tämän kertomus lähti kiertämään ohi asiasta ja kohti laajempia maailmaa koko syleileviä filosofisia kertomuksia. Niinpä hän päätti ohjata Navin kertomusta takaisin olennaisen äärelle.

”Mitä he sitten näkivät? Mikä oli heidän mielestään niin vaarallista, että heidän oli pakko puuttua asioiden kulkuun? Mihin puuttumisen he näkivät velvollisuudekseen?” Emily kysyi.

Nav naurahti ja lekotteli siipiään.

”Yksi kysymys kerrallaan”, Nav sanoi.

Nav mietti vielä hetken.

”Tosin nuo kysymykset kaikki ovat hyvin kiinteästi toisissaan kiinni ja oikeastaan myös hieman samaa kysymystä”, Nav sanoi.

Emily nyökkäili malttamattomana.

”Luulen, että tiedät vastauksen jo valmiiksi. Tai sen olennaisimman osan”, Nav sanoi.

Tämä ei ollut vastaus, jota Emily oli kaivannut.

”Jos tietäisin, niin en kyselisi sinulta”, Emily sanoi.

”Tiedät kuitenkin, vaikka et tiedä tietäväsi”, Nav sanoi.

”En tiedä, joten voitko kertoa minulle”, Emily sanoi.

”Näet sen heti, kun kerron”, Nav sanoi.

Emily huokaisi, kun Nav piti vielä tauon.

”Olento, tai tässä maailmassa voima, jonka puiset jumalat näkivät, on sinullekin tuttu mustaan kaapuun pukeutunut mies”, Nav sanoi.

Emilyn suu loksahti auki.

”Mutta… Miten… Miksi…”, Emily sanoi.

Asiat vyöryivät heti Emily mieleen, kun Nav mainitsi mustaan kaapuun pukeutuneen miehen. Niin paljon erilaisia asioita ja kysymyksiä.

”Hengitä rauhassa ja kysy yksi asia kerrallaan”, Nav sanoi.

Emilyn piti keskittyä, että hän sai hengitettyä kunnolla edes muutaman kerran kokonaan sisään ja ulos.

”Miksi kaikesta on kyse aina mustaan kaapuun pukeutuneesta miehestä?” Emily sanoi.

”Haluatko lyhyen ja yksinkertaisen vastauksen vai pitkän vastauksen, joka kertoo ehkä tarkemmin, mistä oikeasti on kyse?” Nav kysyi.

”Jos lyhyt nyt alkuun”, Emily vastasi.

”Lyhyesti sanottuna hän on se voima, jota vastaan me taistelemme tässä ajassa, jotta maailma pysyy sellaisena kuin me sen tunnemme. Häntä vastaan on taisteltu jo varhaisempina aikoina ja tullaan varmasti taistelemaan meidän jälkeisinäkin aikoina. Mutta nyt on meidän vuoromme ja me taistelemme maailmalle puolesta niillä tiedoilla ja taidoilla, mitä olemme saaneet ja hankkineet elämämme aikana”, Nav sanoi.

Nav katsoi Emilyä, jolla kesti hetki sisäistää kaikkea Navin sanomaa.

”Tärkeintä on, että emme luovuta. Olemme sen maailmalle velkaa, että pidämme siitä huolta”, Nav sanoi.