Gyllenburhin taistelu

Betula nana, osa 383

Mihail marssi portin sisäpuolella olevan aukion halki. Yksi hänen henkivartijansa oli löytänyt hänet ja liittynyt mukaan hyökkäykseen. Muita heidän matkaan ei liittynyt, vaan hyökkäys vaati toteutuakseen tuoreita kuolleestamanattuja. Sitä varten Mihail tarvitsi myös tuoreita kuolleita, mutta niitä Suuren keisarikunnan armeija tarjosi riittämiin.

”Suojaa minua, kun loitsin” Mihail sanoi.

Henkivartija nyökkäsi ja nosti maassa lojuvan kilven heidän suojakseen. He olivat vielä pohjoisen armeijan rakentamien barrikaadien suojissa, mutta harhanuolia saattaisi silti lentää jostakin. Mihail loitsi jäävaarnaloitsun puolivalmiiksi.

”Mennään”, Mihail sanoi.

He nousivat barrikaadille, jota Kallaksen johtamat sotilaat yrittivät epätoivoisesti puolustaa joka puolelta tulevaa Suuren keisarikunnan armeijan joukkoa vastaan. Mihail hyppäsi barrikaadin päälle seisomaan ja hänen henkivartijansa yritti pysyä perässä pystyäkseen suojaamaan ruhtinastaan.

Mihail loitsi jäävaarnaloitsun loppuun ja vapautti sen. Koko barrikaadin edessä ollut Suuren keisarikunnan osasto kaatui hetkeä myöhemmin kiviselle kadulle.

Barrikaadia puolustaneet sotilaat eivät osanneet edes juhlia, vaan vain katsoivat ja osoittelivat ihmetellen Mihailin suuntaan.

Mihail kääntyi yhden lähellä olevaan häntä katsovaa sotilasta.

”Mitä tapahtui?” Sotilas kysyi.

”Vastahyökkäys alkoi”, Mihail vastasi.

Mihail loitsi kuolleestamanauksen ja herätti äsken tappamansa osaston takaisin taisteluun.

”Tulkaa suojaamaan barrikaadia yhdessä uusien tovereidenne kanssa”, Mihail sanoi.

Tuoreet manatut reagoivat käskyyn hitaasti, mutta kerääntyivät sitten barrikaadin luokse, missä kokeneemmat epäkuolleet sotilaat ohjasivat nämä oikealle puolelle barrikaadia. Tämän vielä jatkuessa seuraava Suuren keisarikunnan armeijan osasto lähestyi barrikaadia.

”Ja tuosta saamme osaston, joka lähtee raivaamana tietä kohti päälinnaa”, Mihail sanoi.

Mihail astui alas barrikaadilta kohtaamaan lähestyvää osastoa. Samalla hän loitsi uutta jäävaarnataikaa valmiiksi.

Suuren keisarikunnan armeijan osasto pysähtyi Mihailin eteen. Osaston komentaja lähestyi Mihailia.

”Joko olette päättäneet antautua?” Osaston komentaja kysyi.

”Olemme päättäneet ryhtyä vastahyökkäykseen”, Mihail vastasi.

Osaston komentaja nauroi.

”Ketkä me? Sinä ja apurisi?” Osaston komentaja kysyi.

Osaston komentaja nyökkäsi Mihailin vierellä seisovan henkivartijan suuntaan. Mihail ei kommentoinut asiaa mitenkään.

”Saanko, arvon ruhtinas?”, Henkivartija kysyi.

”Olkaa hyvä vain”, Mihail vastasi.

”Saako hän mitä? Luovuttaa ja paeta henkensä edestä?” Osaston komentaja kysyi.

Vastaukseksi Mihailin henkivartija syöksähti kohti osaston komentajaa ja halkaisi tämän kallon yhdellä miekan sivalluksella.

”Olet hyvässä terässä”, Mihail sanoi.

”Kiitos, arvon ruhtinas”, henkivartija sanoi.

Pienen ihmettelyn päätteeksi osasto hyökkäsi heitä kohti kostaakseen komentajansa kuoleman. Jäävaarnat kaatoivat osaston ja kuolleestamanaus nosti sen taas uudelleen taisteluun.