Gyllenburhin taistelu IV

Betula nana, osa 386

Kapteeni Suomaksen raportin jälkeen kapteeni Kallas kertoi portin tapahtumista taistelun aikana alkaen siitä, kun kapteeni Suomas oli lähtenyt portilta kohti keskuslinnaan ja päättyen siihen, kun ruhtinas Netronova oli ilmestynyt epäkuolleen lohikäärmeensä kanssa. Lopuksi Suomas kertoi, mitä oli tapahtunut Mihailin saavuttua ja miten taistelu portilla oli kääntynyt. Mihail teki lisäyksiä, mitä oli tapahtunut vastahyökkäyksen aikana, jonka myötä keskuslinnan piiritys murrettiin.

Kun kaikki raportit oli kuultu, seuraavaksi heidän oli tarkoitus keskustella, miten taistelua jatkettaisiin.

”Onko teillä noussut mitään ehdotuksia siihen, miten käännämme taistelun voitoksemme ja pääsemme kaikki palaamaan Aegyzaan?” Mihail kysyi.

Kapteenit olivat vaitonaisia. Nyt kuitenkin kenraali Netronova liikahti ja nousi ensimmäistä kertaa Mihailin saapumisen jälkeen ylös tuoliltaan. Kapteenit katsoivat yllättyneenä kenraalia, jonka täytyi ottaa voimakkaasti tukea karttapöydästä, jotta pysyi seisaallaan.

”Seuraavana taistelussa on edessä väistämätön tappio. Emme tule palaamaan. Emme muuten kuin arkuissa, jos Suurella keisarikunnalla on mitään kunnioitusta jäljellä ja epäilen sitäkin”, Edkar vastasi.

Mihail kääntyi kohti kenraalia. Hänen katseensä oli tuima.

”Jos ainoa asia, mitä haluat sanoa, on puhua tappiosta, koska et omassa surkeudessasi pysty enää muuta näkemään, niin pysy hiljaa. Minä en ole tullut tänne saakka häviämään, vaan murskaamaan meidät pettäneen Suuren keisarikunnan armeijan”, Mihail sanoi.

Mihailin ääni nousi koko ajan uhkaavammaksi ja lopuksi hän löi niin kovaa karttapöytää, että kenraali Netronova kaatui takaisin istualteen. Kapteeni Suomas ryntäsi varmistamaan, ettei kenraali valahtanut lattialle saakka.

”Elät pilvilinnoissa”, Edkar sanoi.

”Ehkä, mutta sinä ryvet epätoivossa”, Mihail sanoi.

Kenraali ja ruhtinas tuijottivat toisiaan hetken aikaa, kunnes kenraali antautui ja väisti ruhtinaan katseen tieltä.

”Jos et enää usko, että taistelussa voidaan tehdä muuta kuin kohdata surkea loppu, niin pyydän teitä pysymään lopputaistelun ajan omassa huoneistossanne”, Mihail sanoi.

Kenraali ei sanonut mitään.

Mihal kääntyi kenraalin henkivartijoiden suuntaan.

”Saattakaa kenraali omaan huoneistoonsa. Hän on väsynyt ja tarvitsee lepoa”, Mihail sanoi.

Henkivartijat eivät heti reagoineet, mutta kun kapteenit nyökkäsivät hyväksyvästi, niin nämä lähtivät saattamaan kenraali Netronovaa tämän omaan huoneistoon.

Ruthinas netronova ja kapteeni seurasivat hiljaisuuden vallitessa kuinka kaikesta toivostaan luopunut ja raihnaiseksi muuttunut kenraali kulki henkivartijoidensa avustamana ulos salista. Ovien sulkeutumisen kalahdus jäi pitkäksi aikaa kaikumaan salin seinistä.

”Milloin hänestä on tullut tuollainen?” Mihail kysyi.

”Hän kantoi yksin vastuuta siitä, että pääsisimme kaikki takaisin Aegyzaan. Pikkuhiljaa paine mursi hänet”, Venir vastasi.

”Luuletteko, että hän voi toipua tuosta vielä entiselleen?” Mihail kysyi.

Kapteenit kohauttivat olkiaan.

”Toivon, että hän toipuisi, mutta en tiedä uskonko siihen. Pelkään, että hänen mielensä on murtunut liian pahasti toipuakseen”, Solkar vastasi.

Mihail nyökkäsi.