Gyllenburhin taistelu V

Betula nana, osa 387

Mihail kiersi karttapöytää ja astui kaupunkia kuvaavan kartan luokse. Hän suoristi kartan, joka oli kääriytynyt kokoon hänen lyödessä pöydän kantta.

”Onko teillä noussut mieleen ehdotuksia, tai muita ajatuksia siitä, miten jatkamme taistelua?” Mihail kysyi.

Kapteenit lämpenivät hitaasti taistelun jatkon ajattelemiselle, mutta lopulta Kallas rohkaistui puhumaan.

”Ei ehkä vielä ajatusta siitä, miten taistelu kääntyy voitoksi, mutta ainakin yksi asia tulee mieleen, joka meidän täytyy ottaa huomioon ja joka vaikuttaa erityisesti Suuren keisarikunnan osalta taistelun etenemiseen”, Venir vastasi.

Mihail nyökkäsi.

”Voimme aloittaa siitä ja katsotaan, mihin pääsemme”, Mihail sanoi.

”Kaupungin ulkopuolella käydään ilmeisesti toista taistelua ja emme vielä tiedä, miten se vaikuttaa meihin”, Venir sanoi.

”Näin sen myös, kun laskeuduin kohti kaupunkia. Oletan, että Imperiumin armeija on tehnyt yllätyshyökkäyksen etelän suuntaan ja Suuren keisarikunnan armeija puolustautuu sitä vastaan kaupunkia ympäröivän tasangon pohjoislaidalla. Voi olla vaikea arvioida, miten tuo taistelu vaikuttaa meihin suoraan, mutta välillisesti ainakin niin, että Suuren keisarikunnan armeija joutuu käyttämään voimiaan sekä meitä että Imperiumia vastaan”, Mihail sanoi.

Kapteenit nyökkäilivät.

”Kaupungin sisällä käydään myös sen omien asukkaiden toimesta kamppailua siitä, kuka hallitsee kaupunkia. Tällä hetkellä alakaupunki on meidän liittolaisemme hallussa ja Suuren keisarikunnan armeija näyttää välttelevän alakaupunkiin hyökkäämistä, koska sekään ei katso sen olevan vihollisten hallussa. Kuitenkin on todennäköistä, että jos me häviämme taistelun, niin myös alakaupungin vastarinta murrettaisiin ja kaupungin vanhat johtajat palautettaisiin valtaan”, Solkar sanoi.

”Missä nuo vanhat johtajat nyt ovat?” Mihail kysyi.

”Olemme pitäneet keskeisimpiä henkilöitä täällä keskuslinnan tyrmässä. Alakaupunkilaiset haluaisivat, että luovuttaisimme heidät heille, mutta alakaupungissa ei ole mitään paikkaa, jossa heitä voitaisiin turvallisesti pitää. Todennäköisesti heidät siis lynkattaisiin heti, jos luovuttaisimme heidät alakaupunkilaisille. Emme ole nähneet tätä järkevänä, koska heillä on arvo Suurelle keisarikunnalle, joten heitä voidaan käyttää siinä vaiheessa, jos olemme neuvotteluissa Suuren keisarikunnan armeijan kanssa”, Solkar vastasi.

Mihail nyökkäili.

”Olemme päätyneet aikamoisen kaaoksen keskelle”, Mihail sanoi.

”Kaaos on sana, joka kuvaa tätä tilannetta parhaiten”, Venir sanoi.

Kaaos-sanan sanomisesta ja kuulemisesta tuli Mihailille epämiellyttävä paha aavistus. Hän yritti parhaansa mukaan karistaa sitä pois.

”Oletteko sitä mieltä, että meidän kannattaisi yrittää ottaa yhteyttä Imperiumin armeijaan ja taistella yhdessä yhteistä vihollista vastaan?” Mihail kysyi.

”En osaa sanoa. He todennäköisesti haluaisivat saada kaupungin hallintaansa tai sitten vain aiheuttaa Suurelle keisarikunnalle mahdollisimman paljon harmia, joten voimme löytää jonkin yhteisen nimittäjän. Epäilen kuitenkin, että he eivät välttämättä suhtaudu meihin sen lämpimemmin kuin Suuren keisarikunnan armeijakaan”, Solkar vastasi.

”Minä olen pohtinut samaa”, Venir sanoi.

”Niin, ehkä ei maksa vaivaa lähettää viestinviejiä, koska emme voi tietää pääsevätkö nämä perille millään keinolla. Jos Imperiumin armeija on meihin yhteydessä, niin olemme kuitenkin avoimia heidän ehdotuksilleen”, Mihail sanoi.