Hetkiä keskuslinnassa IV

Betula nana, osa 417

Syötyään Mihail kaipasi hetken hiljaisuutta ennen kuin lähtisi keskittymään kuolleestamanaukseen. Tätä varten hän kääntyi avustajansa puoleen.

”Mikä on tästä lähin pieni parveke?” Mihail kysyi.

Avustaja mietti hetken.

”Luulisin, että se sama parveke, jolla olimme aikaisemmin katselemassa linnanpihaa”, avustaja vastasi.

Mihail oli hieman pettynyt.

”Sekin on aika kaukana”, Mihail sanoi.

”Se on valitettavaa, arvon ruhtinas. Suurin osa parvekkeista ja tasanteista on yläkerroksissa”, Avustaja sanoi.

”Entä sitten hiljainen paikka?” Mihail kysyi.

”Eli sen ei tarvitse olla ulkotila?” Avustaja kysyi.

”Ei. Riittää, että siellä voi hetken aikaa rauhoittua”, Mihail vastasi.

”Sitten sanoisin, että linnan pyhäkkö on hyvä paikka. Se on aivan lähellä, mutta siellä tuskin on ketään tähän aikaan”, avustaja sanoi.

Mihail nyökkäsi. Hän ei ollut vielä vieraillut pyhäkössä, koska oli vierastanut toisen uskon tilaan menemistä. Paikassa kertaalleen vieraileminen kuitenkin kiinnosti hän.

”Johdata meidät sinne”, Mihail sanoi.

Avustaja nyökkäsi ja ryhtyi toteuttamaan Mihailin pyyntöä.

Linnan pyhäkkö löytyi linnan vanhasta osasta. Muusta linnasta poikkeavan värisestä kivestä rakennettu vanha osa oli jäänyt valtavan linnoituksen uudempien ja isompien osien sisään ja varjoon. Pyhäkön edessä oli vanhoja puita, jotka olivat mahdollisesti olleet paikalla ennen kuin linnaa oli ryhdytty rakentamaan. Vähintään ne olivat yhtä vahoja kuin linnan vanha osa. Yhdessä ympäröivän linnan varjostuksen kanssa puut mudostivat paikan, joka oli kesähelteelläkin viileä.

Puiden lomasta kulki sammaloitunut kivetty polku, jota pitkin he kulkivat pyhäkölle. Aika tuntui pysähtyvän, kun he lähestyivät pyhäkön ovea.

Polulla Mihailin avustaja pysähtyi ja kääntyi Mihailiin päin.

”Arvon ruhtinas, minun täytyy sanoa varoituksen sana pyhäkön munkeista. He eivät pidä ulkomaalaisista, eivätkä eteenkään epäkuolleista. Tai henkilöistä, jotka heitä manaavat”, avustaja sanoi.

Mihail nyökkäsi.

”Kaikki ennalta arvattavia ennakkoluuloja”, Mihail sanoi.

”Toivottavasti pääsemme niistä huolimatta astumaan sisälle pyhäkköön. Munkit varmasti tietävät kuka te olette”, avustaja sanoi.

”Eihän täällä ole ketään estämässä”, Mihail sanoi.

”Erehdytte, arvon ruhtinas”, avustaja sanoi.

Avustaja nyökkäsi pyhäkön suuntaan ja hetken katsomisen jälkeen Mihail huomasi varjoissa tummiin vaatteisiin pukeutuneen hahmon. Munkki lähti liikkeelle, kun Mihailin katse osui tähän.