Hetkiä keskuslinnassa

Betula nana, osa 414

Mihail valmisteli Imperiumin velhon kuolleestamanausta usean päivän ajan apunaan Tammen seuraajat, joita pohjoisen armeijan mukana oli saapunut. Samalla hän lepästi ja keräsi voimiaan parhaansa mukaan.

Joinakin päivinä kapteeni Suomas kävi hänen seuranaan sekä päivittämässä puolustuksen tilanteen. Tätä kiinnosti myös kuolleestamanauksen valmistelut. Kapteeni Kallas puolestaan ei ollut käynyt seuraamassa valmisteluja kertaakaan.

Kapteeni Suomas seurasi mielenkiinnolla, kun Mihail piirsi riimuja lattiaan. Kuolleestamanauksen oli määrä tapahtua seuraavana päivänä.

”Ovatko riimut aina samat vai riippuvatko ne manauksen kohteesta?” Solkar kysyi

”Joskus tarvitaan enemmän ja voimallisempia riimuja, mutta pääosin ne ovat samoja”, Mihail vastasi.

Suomas nyökkäili.

”Jos haluat tutustua kuolleestamanaukseen tarkemmin, niin Tammen seuraajat varmasti kertovat mielellään tarkemmin kaikista osa-alueista”, Mihail sanoi.

Suomas naurahti.

”Sinänsä kiinnostaa, kyllä, ja Tammen seuraajat olisivat varmasti hyviä opettajia. Mutta luulen, että ehkä minulle riittää vain pintaraapaisu aiheeseen”, Solkar sanoi.

Mihail hymyili.

”Ehkä sitten paremmalla ajalla”, Mihail sanoi.

”Niin, ehkä sitten, kun tämä kaikki on ohitse”, Solkar sanoi.

Suomas huokaisi syvään, mikä sai Mihailin nostamaan katseensa tämän suuntaan.

”Huolia?” Mihail kysyi.

”Ei mitään uutta. Pohdin vain, että milloin tämä kaikki on ohitse”, Solkar vastasi.

”Sitten kun pääsemme täältä kotiin”, Mihail sanoi.

”Mutta päättyykö tämä siihen, että me menemme takaisin Netronovalaan?” Solkar kysyi.

”Mitä tarkoitat?” Mihail kysyi.

”Pohdin vain, että miten pystymme lopettamaan tämän täällä sillä tavalla, että konflikti ei seuraa meitä kotiin”, Solkar vastasi.

Mihail nyökkäsi. Suomaksen kysymys oli perusteltu. Hän olisi halunnut antaa siihen hyvän vastauksen, mutta hänellä ei ollut sellaista.

”En tiedä, onko meidän omissa käsissämme sellaista ratkaisua, joka estäisi sen. Voimme kuitenkin tehdä sen mahdollisimman vaikeaksi, jolloin vähennämme sen riskiä”, Mihail sanoi.

Suomas nyökkäsi.

”Toki Aegyza on jo lähtökohtaisesti paikka, johon on vaikea hyökätä. Jo se yksinään pienentää sitä mahdollisuutta, että sota seuraisi perässämme, kun palaamme kotiin”, Mihail sanoi.

”Se on ihan totta”, Solkar sanoi.

Kapteeni Suomas ei näyttänyt siltä, että hänen huolensa olivat juurikaan pienentyneet. Mihail ymmärsi sen hyvin. Jos kannatti houkutella vihollisen armeija liittolaisuuden varjolla lähes toiselle puolelle maailmaa, niin yhtä hyvin saatettaisiin myös hyökätä suoraan tämän vihollisen kimppuun. Epäonnistunut ensimmäinen operaatio saattaisi päinvastoin vain houkutella siihen lisää. Mihail halusi kuitenkin pitää toivoa paremmasta yllä.

”Kun pääsemme täältä kotiin, on Suuri keisarikunta kärsinyt niin suuren takaiskun, etteivät he pysty seuraamaan perässämme”, Mihail sanoi.

Mihail ei kuitenkaan ollut täysin varma olisiko yksi taistelu lopputuloksesta riippumatta riittävä siihen, että Suuri keisarikunta kärsisi riittävän suuren takaiskun. Todennäköisesti ei ollut.