Vastahyökkäys keskikaupungilla XIX

Betula nana, osa 502

Mihail räjäytti talon oven säpäleiksi jäävaarnoilla. Hän odotti pienen hetken kolinan rauhoittumista ja astui sitten sisään taloon.

”Älkää, arvon ruhtinas, on vaarallista mennä yksin”, joku sotilas sanoi.

Mihail katsoi taakseen.

”Tulkaa sitten mukaani”, Mihail sanoi.

Hän kuuli kuinka pieni joukko varovaisia askeleita seurasi häntä taloon.

Talo oli raunioina. Kaikki sen asukkaat olivat poistuneet jo hyvän aikaa sitten. Nämä toivottavasti olivat vieneet suuren osan tärkeimmistä tavaroistaan mukanaan. Lopuista ei enää käyttökelpoiseksi olisi.

Mihail askelsi varovaisesti hämärässä ja hiljaisessa talossa. Hän ja sotilaat tutkivat jokaisen nurkkauksen. Maantason kerroksesta ei löytynyt ketään. Talon toisen puolen ikkunoista olisi saattanut hyvinkin ehtiä pakenemaan, jos niin oli halunnut tehdä. Jostain syystä Mihaililla oli tunne siitä, että talossa oli vielä vihollisen sotilaita.

”Tarkistakaa kellari”, Mihail sanoi.

Osa sotilaista nyökkäsi ja kääntyi kohti alas vieviä portaita. Mihail puolestaan käänsi katseensa leveämpiin portaisiin, jotka veivät ylös. Jos talossa oli vielä joku, niin todennäköisesti tämä löytyi ylemmistä kerroksista.

”Noustaan ylös”, Mihail sanoi.

”Olisiko jonkun hyvä jäädä varmistamaan keskikerros?” Eräs sotilaista kysyi.

Mihail kohautti olkiaan.

”Olemme oman joukon keskellä, mutta voit jäädä minun puolestani, jos se tuntuu tarpeelliselta”, Mihail vastasi.

Sotilas epäröi hetken ja nyökkäsi sitten.

Mihail nousi portaita ylös. Välillä hän siirsi jalalla tavaraa pois tieltä. Kuten lattioilla muutenkin, myös portaissa oli hajallaan tavaraa.

Ylemmässä kerroksessa oli pimeää ja hiljaista. Jos joku oli piilossa, niin tämä oli hyvin hiljaa ja paikoillaan.

”Haravoidaan kerros”, Mihail sanoi.

Sotilaat hajaantuivat kerroksen eri suuntiin. Samalla Mihail katsoi portaitai, jotka nousivat vielä seuraavaan kerrokseen ja kääntyi viimeisenä tulleen sotilaan puoleen.

”Voitko jäädä tähän varmistamaan, ettei kukaan liiku kerrosten välillä?” Mihail kysyi.

”Voin jäädä, arvon ruhtinas”, sotilas vastasi.

Mihailin ympärillä liikkuva sotilasjoukko vaihtui niin tiuhaan, että hän ei tahtonut pysyä perässä edes näiden kasvoista ja puhumattakaan näiden nimistä. Hän oli melko varma, ettei ollut nähnyt varmistamaan jäänyttä sotilasta koskaan aikaisemmin, mutta luultavasti tämä oli vain kulkenut joukon mukana siinä missä muutkin.