Pimeän rajoilla III

Betula nana, osa 513

Mihailin jalat antoivat periksi. Hän romahti vasten pimeyttä, jolla oli kuvitellut seisovansa. Hän oli joutunut kuolemaakin pahempaan painajaiseen.

”Miksi?” Mihail kysyi.

Hän ei enää kyennyt monimutkaisempaan kysymykseen.

”Jotta muistat aina, ketä sinä palvelet”, varjo vastasi.

Musta varjo astui Mihailin luokse.

”Nouse ylös”, varjo sanoi.

Musta varjo odotti kärsivällisesti Mihailin reaktiota.

”Onko sillä jotakin merkitystä, miten päin minä olen täällä?” Mihail kysyi.

”Ei varsinaisesti. Tuskin edes tiedät mikä suunta on ylös. Mutta haluan sinun seisovan, kun puhun sinulle”, varjo vastasi.

Musta varjo odotti ja Mihail oli hievahtamatta.

”Voit valita”, varjo sanoi.

”Mitä minä voin muka valita?” Mihail kysyi.

”Teetkö sen vapaaehtoisesti vai minun pakottamanani”, varjo vastasi.

Mihail yritti olla pohtimatta asiaa. Tätä tai mitään muutakaan asiaa. Hän vain päätti mahdollisimman nopeasti.

”Tiedät, että tuo on täysin turhaa rimpuilua”, varjo sanoi.

Lopulta Mihail nousi ylös. Se tuntui työläältä.

”Haluatko, että nousen vastarintaan?” Mihail kysyi.

”Haluan”, varjo vastasi.

”Miksi?” Mihail kysyi.

”Jotta voin murtaa sinusta viimeisenkin tahdon rippeen pois. Sen jälkeen voit palvella minua ilman muuta tahtoa tai tarkoitusta”, varjo vastasi.

”Mutta aion nousta sinua vastaan. Ja murtautua tahdostasi ulos”, Mihail sanoi.

”Tiedän”, varjo sanoi.

Mihailista tuntui, että musta varjo oli keskustelussaan jollakin aivan eri tasolla kuin millä hän itse oli.

”Tiedän myös, että tulet epäonnistumaan”, varjo sanoi.

”Ei sellaista voi tietää. Et sinäkään”, Mihail sanoi.

Musta varjo hymähti huvittuneena.

”Kuvittele tietäväsi minusta paljon enemmän kuin tiedätkään. Kun et edes tiedä kuinka vähän tiedät”, varjo sanoi.

”Mitä minä sitten en tiedä?” Mihail kysyi.

”Et tiedä paljoakaan. Et tiedä sitä, miten laaja maailma oikeasti on. Etkä tiedä sitä, miten iso osa sitä minä olen”, varjo vastasi.

Musta varjo antoi Mihailille aikaa tutkia lausumansa merkityksiä.