Tie etelään IV

Betula pubescens, osa 61

Trenosdunin ruhtinaskunnassa sijaitseva Gyllenburh olisi Suuren keisraikunnan armeijan leirien jälkeen seuraava suurempi sivistyskeskittymä, jonka he kohtaisivat kohti etelää mennessä.

”Mehän voimme helposti kiertää ja ohittaa Gyllenburhin. Minusta siitä ei kannata välittää. Sama koskee Trespryngiä, kun molemmat sijaitsevat kaukana tiestä, jota kuitenkin tulemme seuraamaan”, Cranfot sanoi.

”Mutta haluammeko kiertää Gyllenburhin?” Venir kysyi.

”Mitä ajat takaa?” Solkar kysyi.

”Gyllenburh ympäristöineen on Suurelle keisarikunnalle varmasti arvokas kohde. Jos saisimme alueen hallintaamme, niin se voisi helpottaa, jos haluamme käydä neuvotteluja kotiin pääsystämme”, Venir vastasi.

”Minä ainakaan en jaksa uskoa, että Suuri keisarikunta on valmis neuvottelemaan”, Cranfot sanoi.

”Tällä hetkellä ei varmasti olekaan. Heidän suurin kultakaivos hallussamme pääkaupungin mielipide saattaisi muuttua”, Venir sanoi.

”Kuulostaa silti epätodennäköiseltä”, Solkar sanoi.

”Kaupunkiin linnoittautumalla me voisimme myös pelata aikaa sitä varten, että Netronovalasta ehdittäisiin apuun. Suuri keisarikunta haluaisi siis tehdä nopeita ratkaisuja. Isoja armeijoita he eivät voi kerätä meidän kimppuumme, koska silloin Imperium voisi haistaa oman tilaisuutensa hyökätä”, Venir sanoi.

”Keisarikunnan armeija voisi vain polttaa maan kaupungin ympäriltä ja odottaa meidän nääntyvän nälkään”, Solkar sanoi.

”Sen voisimme pyrkiä estämään. Kaupunki on joka tapauksessa parempi vaihtoehto kuin avomaasto”, Venir sanoi.

”Herra kenraali, mitä mieltä te olette tästä?” Cranfot kysyi.

Upseerit kääntyivät kohti kenraali Netronovaa, joka oli hetken aikaa kuunnellut keskustelua sivusta.

”Olen sitä mieltä, että kapteeni Kallaksen ajatus voi olla meille hyvä vaihtoehto. Ehkä jopa paras. Tarvitsemme paikan, jossa voimme odottaa ja neuvotella ehdoista, joilla voimme kulkea turvallisesti takaisin Netronovalaan. Taistelemalla emme sinne saakka pääse. Gyllenburhin saatamme pystyä valloittamaan, jos saamme pidettyä yllätysedun itsellämme. Se vaatii, että meidän täytyy olla nopeita”, Edkar vastasi.

”Näinkö siis etenemme, herra kenraali?” Solkar kysyi.

Edkar mietti pienen hetken hiljaa. Oikeasti hyviä vaihtoehtoja ei edelleenkään ollut tarjolla. Oli vain huonoja ja vielä huonompia.

”Näin meidän on ehkä paras tehdä. Moni asia saattaa kuitenkin muuttaa ennen kuin pääsemme sinne saakka. Jos parempia vaihtoehtoja ei ilmaannu, niin suuntaamme Gyllenburhiin”, Edkar vastasi.

Tie etelään III

Betula pubescens, osa 60

Edkar sai tiedustelijoiden raportit kahdesta muusta Suuren keisarikunnan armeijan leiristä iltaan mennessä. Myös kaksi muuta leiriä oli linnoitettu hyvin huonosti tai ei ollenkaan. Edkarin oli asiaa edelleen vaikea uskoa, mutta tiedustelijoiden sanaa ja omia näköhavaintoja oli pakko uskoa. Suuren keisarikunnan armeija ei ollut nähtävästi valmistautunut millään tavalla heidän mahdolliseen lähtöönsä kohti etelää. Osa kenraaleista oli varmasti saanut asemansa pelkän sukunimensä avulla, mutta joukossa oli myös erittäin päteviä kenraaleja. Ilmeisesti heillä oli riittävästi tehtävää jo varsinaisen sodankäynnin kanssa Imperiumia vastaan.

Upseerit olivat kokoontuneet Edkarin telttaan keskustelemaan jatkosta sekä kuulemaan käskyt.

”Haluaako joku esittää mielipiteensä siitä, miten meidän olisi hyvä toimia ja edetä?” Edkar kysyi.

Upseerit katselivat toisiaan epätietoisena siitä pitäisikö heidän kaikkien ehdottaa jotakin ja kuka aloittaisi.

”Herra kenraali, jos minä vaikka aloitan”, Solkar vastasi.

Edkar nyökkäsi.

”Minä jakaisin joukkomme kahteen osastoon ja kiertäisin leirien väleistä”, Solkar sanoi.

”Ja sitten?” Edkar kysyi.

”Leirien eteläpuolella yhdistäisin joukot taas yhdeksi kokonaisuudeksi ja jatkaisin kohti etelää”, Solkar vastasi.

”Kohti useampaa ruhtinaskuntaa täynnä linnoitettuja kaupunkeja ja talonpoikia, jotka ovat valmiita puolustamaan kotiseutuaan”, Edkar sanoi.

Kapteeni Suomas ei heti osannut sanoa mitään.

”Herra kenraali, en ajatellut aivan noin pitkälle”, Solkar sanoi.

”Niin minä epäilin. Meidän pitää kuitenkin ajatella niin pitkälle, että pääsemme kotiin saakka”, Edkar sanoi.

”Herra kenraali, kannattaisiko meidän teidän mielestänne kuitenkin kiertää vuorten toiselta puolelta?” Cranfot kysyi.

”Ei, mutta haluan teidän ajattelevat asiat loppuun saakka”, Edkar vastasi.

Upseerit eivät tienneet mitä heidän olisi seuraavaksi pitänyt ehdottaa.

”Mitä meitä odottaa leirien eteläpuolella?” Edkar kysyi.

”Muutama puolivalmis linnoitus”, Cranfot vastasi.

”Tässä vaiheessa ne varmaankin ovat jo valmiita”, Solkar sanoi.

”Entä seuraavaksi?” Edkar kysyi.

”Gyllenburh”, Venir sanoi.

Tie etelään II

Betula pubescens, osa 59

Edkar hiipi eteenpäin. Armeija oli pysähtynyt, kun etujoukko oli päässyt näköetäisyydelle ensimmäisestä Suuren keisarikunnan armeijan leiristä. Vaikka Edkar kuinka tiesi, että edessä odotti paljon omia joukkoja ennen mahdollisuutta tulla vihollisleiristä nähtäväksi, ei hän osannut olla hiipimättä kuin olisi viholliskatseen alla. Kenraalia hakemaan tullut lähetti kulki tämän edellä huomattavasti rennomman oloisena.

”Olemmeko jo lähellä”, Edkar kysyi.

”Herra kenraali, saavumme aivan pian etujoukon luokse”, lähetti vastasi.

Lähetti jatkoi eteenpäin ja Edkar henkivartijoineen seurasi perässä. Jonkin matkan päästä vastaan tuli etujoukon sotilaita.

”Herra kenraali, kapteeni Kallas on tähystämässä vihollistukikohtaa tuolla edempänä”, eräs sotilas sanoi.

”Viekää minut hänen luokse”, Edkar sanoi.

Kapteeni Kallas löytyi pusikosta, jota oli helppo lähestyä pohjoisesta. Sieltä oli myös hyvä näkymä kohti vihollisen leiriä ja sen ympäristöä.

”Herra kenraali”, Venir sanoi.

”Miltä täällä näyttää?” Edkar kysyi.

”Maasto on aika avonaista, joten en ole varma onko meidän mitenkään mahdollista päästä leirin ohitse ilman, että meitä huomataan”, Venir vastasi.

”Vähänpuinen tasanko ei ole hyvä ympäristö yrittää pysyä piilossa”, Edkar sanoi.

”Ei niin. Toisaalta leiri on todella huonosti linnoitettu. Sen ympärillä ei ole kuin matala aita. Oikeastaan ainoana linnoitteena toimivat leirin kulmissa olevat tornit”, Venir sanoi.

”Eivätkö he todellakaan ole uskoneet, että leirin kimppuun voitaisiin hyökätä?” Edkar kysyi.

”Nähtävästi eivät. Imperiumin suuntaan se on kyllä ihan perusteltua, kun täältä on aika pitkä matka  varsinaiselle taistelukentälle”, Venir vastasi.

”Olisin silti odottanut linnoitusta meitä varten. Leirit ovat kuitenkin selvästi sitä varten sijoiteltuja”, Edkar sanoi.

Kenraali ja kapteeni jäivät katselemaan vihollisleiriä.

”Herra kenraa, kuinka siis toimimme?” Venir kysyi.

”Haluan kuulla tiedustelijoiden raportit kahdesta muusta leiristä. Jos ne ovat yhtä huonosti linnoitettu ja muutenkin joukot valmisteltu, niin tämä meidän yrityksemme ei ehkä ole täysin tuhoon tuomittu”, Edkar sanoi.

”Niin sopii toivoa”, Venir sanoi.