Elokuusta syyskuuhun

Julkaisin tämän blogin ensimmäisen kirjoituksen kuukausi sitten. Uutuuden tuntu alkaa pikkuhiljaa kadota ja puolet syyskuusta vietän firman puolesta kurssilla, joten blogin aktiivisuus saattaa kärsiä. Uutta sisältöä tulee kuitenkin jatkossakin vähintään kerran viikossa, joten siltä kannalta ei ole syytä huolestua. Ei kuitenkaan kannata odottaa sitä neljää blogikirjoitusta viikossa, mitä on tähänkin mennessä tainnut tapahtua vain yhdellä viikolla.

On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka alkuaikojen innokkuus julkaista blogikirjoituksia vaikka useampia päivässä on muuttunut miltei koko blogin unohtamiseksi, kun pari viimeistä viikkoa on kulunut ensimmäisten kahden viikon aikana kirjoitettujen juttujen julkaisemisessa. Nyt sitten yhtäkkiä pitäisikin kirjoittaa uusia tekstejä. Kaunokirjallisten tekstien tuottaminen ei toki ole millään tavalla ongelmallista. T. M. E. S. -runonkin kirjoitin muutamassa minuutissa ja julkaisin saman tien. Asiantekstit ovat sitten asia erikseen.

Blogauksellani Metsästä tomuksi aloitin tarinan, jolle annoin nimeksi Betula nana. Nimi on vaivaiskoivun latinankielinen nimitys ja nimelle tulee ehkäpä jonkinlainen selitys myöhemmin tarinassa. Jotakin ajatuksia tarinan suunnasta minulla on jo, mutta mitään tarkkaa suunnitelmaa ei. Tarina tulee siis syntymään sitä kirjoittaessa. Tästä saattaa pitkässä juoksussa seurata joitakin epäjohdonmukaisuuksia, joita yritän kyllä parhaani mukaan välttää.

Viimeisen parin viikon erityispiirteenä voi pitää sitä, että olen kirjoittanut hyvin vähän ja lukenut erittäin paljon. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi lukenut näin paljon. Olen myös ostanut uusia kirjoja harvinaisen paljon. Lukeminen on hyväksi ja elinehto kirjoittamiselle. Nyt lukemiseni on kuitenkin hieman ylikuumentunut. Nyt luettavana oleva Juha Vuorisen Romaanikerjäläinen on onneksi hieman hitaampaa luettavaa, mikä hillinnee lukemistahtini sopivalle tasolle.

Scribo ergo sum

Kirjoittaminen, osa 1

Eli kuinka minusta tuli kirjoittaja?

Minusta tuli kirjoittaja omasta mielestäni varsin hassulla tavalla. Minä vain otin ja päätin, että kirjoitan kirjan. Minulla on siitä jopa päiväkirja merkintä. Päiväkirjaa olen siis kirjoittanut jo joulusta 2000 saakka. Kirjoittajan näen kuitenkin syntyneen vasta 27.8.2007 tehdyn päiväkirjanmerkinnän myötä.

Kyseinen päiväkirjanmerkintä kuuluu näin:

27.8.2007 Maanantai 22:59

Kolmas viikko lukiossa alkoi tänään, syksy alkaa lähestyä, letti läks ja minulla on flunssa.

Olen myös jostain kumman syystä aloittanut kirjan kirjoittamisen ja tässä eilen ja tänään keksin kaksi satuhahmoa. Sir Örmelön ja Satusedän.

Sir Örmelö on peikko joka asuu sänkyni alla. Hän on 3m pitkä ja hän kasvattaa työkseen villakoiria. Hän kuuluu ylhäiseen peikkosukuun.

Satusetä yrittää epätoivoisesti kertoa tarinoita lapsilleen/lapsenlapsilleen jotka sattuvat olemaan ikävän näsäviisaita.

Mainittu kirja on edelleenkin alkutekijöissään ja kumpikin satuhahmoa on myös jäänyt kyseiseen tuona päivänä saavutettuun pisteeseen. Kirjoittaminen tuli kuitenkin jäädäkseen.

En ole varma mikä tekijä on ollut ratkaiseva tuossa päätöksessä ryhtyä kirjoittamaan kirjaa. Suuressa roolissa ovat varmasti olleet hyvät kokemukset yhdeksännen luokan äidinkielestä ja varsinkin silloin tekemästäni Kari Hotakaisesta kertovasta esitelmästä. Pidän myös suuressa arvossa yläasteen aikaista äidinkielenopettajaa Maija Karhusta, ilman hänen opetustaan tuskin olisin koskaan ryhtynyt kirjoittamaan tai olisin ryhtynyt kirjoittamaan vasta paljon myöhemmin.

Nykyään kirjoittaminen merkitsee minulle varmasti paljon enemmän kuin tuona päivänä, jolloin päätin aloittaa kirjan kirjoittamisen. Perinteisen käsinkirjoitetun päiväkirjan rinnalle olen aloittanut tietokoneella kirjoitettavan työpäiväkirjan, olen kirjoittanut proosatekstiä satoja sivullisia ja lähettänyt yhden käsikirjoituksen jo kustantajille saakka. Vaikka hyväksyvää vastausta en ole vielä toistaiseksi saanutkaan, niin käsikirjoituksen lähettäminen kustantajalle on kuitenkin muuttanut kirjoittamisen merkitystä minulle. Ensimmäistä kertaa olen toden teolla menossa kohti sitä pistettä, jolloin alan ansaita kirjoittamisellani.

T. M. E. S.

Teen itseni tyhjäksi

mantereet muuttuvat

meret kasvavat ja surkastuvat

järvet kuivuvat ja rehevöityvät umpeen

joet puhkaisevat uusia reittejä

Mikä voima saa kuun kiertämään maata

maan kiertämään aurinkoa

painovoima

fysiikan lait

suhteellisuusteoria

Einstein. Picasso. Ryti.

tyhjyys, joka on loputon

avaruus, joka loppuu ennen kuin alkaa

ulottuvuus, joka ei koskaan syntynyt

oma tyhjyyteni on riittävä

Sekavat ovat elämän tarjoukset

tarjoukset, joita ei tule

hiljaisuus vain pysyy

loppuu

ja alkaa

kehää kiertää

ja nukahtaa

Demoni

Betula nana, osa 2

Lähes kolmimetrisen demonin sorkat upposivat kiviseen hiekkaan ja sulattivat sen virtaavaksi massaksi. Demoni heilautti siipiään ja sai hiekkapilven nousemaan hänen ja Mihailin väliin. Tähän hiekkapilveen demoni puhalsi täysin palkein ja sai hiekanjyvät sulamaan.

Viiruina lentävät hiekanjyvät polttivat useita palovammoja Mihailin käsiin, joilla hän oli suojannut kasvojaan. Sulaneet jyvät polttivat myös reikiä hänen paitaansa ja housuihinsa. Demoni raakkui nenänsä kautta kuin villisikakarju.

Mihail ymmärsi, että hänen ruumiinsa oli varsin haavoittuvainen demonin helvetillisiä voimia vastaan. Niinpä hän napsautti sormiaan.

Samassa kilometrien säteeltä kaikki vesi ilmankosteutta myöten tiivistyi Mihailin eteen. Vesi muodosti demonin kokoisen raskasrakenteisen miehen, jonka silminä paloivat siniset jääliekit.

Musiikin sosiaalinen media

Last.fm tunnukseni on saavuttanut jälleen yhden rajapyykin kuunneltuani 100 000. kappaleeni. Kyseinen kappale oli Mikael Gabrielin Pohjoisen poika. Last.fm on osa sosiaalista mediaa. Se ei kuitenkaan lähde kilpailemaan Facebook ja Google+ -sivustojen kanssa, vaan se on keskittynyt yhteen tiettyyn asiaan; musiikkiin.

Rekisteröidyin Last.fm-sivustolle helmikuun 17. päivä vuonna 2008 ja olen siitä asti pyrkinyt kuuntelemaan kaiken musiikin niin, että se päätyy sivuston tilastoihin. Käytännössähän tämä on kuitenkin mahdotonta, sillä musiikkia kuulee niin monessa muussakin ympäristössä kuin omalla tietokoneella. Pääosa musiikinkuuntelustani on kuitenkin päätynyt Last.fm:n tilastoihin.

Mihin käytän tätä sosiaalista mediaa? Pääasiassa tilastoin omaa musiikin kuunteluani. Tilastot ovat mielestäni hauskoja ja on mukava seurata miten musiikinkuunteluni muuttuu eri aikoina. Myös erilaisten taulukoiden ja graafien tuijottaminen on mielestäni hauskaa. Tilastot myös kertovat paljon musiikkimaustani.

Musiikkimakuni on hyvin laaja-alainen. Tämän voi havaita eniten kuunnelluista artisteistani, joiden joukosta löytyy muun muassa: Haloo Helsinki!, Zen Café, Social Distortion, Anna Abreu ja Duffy. Musiikkimakuni on myös muuttunut paljon tänä tilastoituna aikana. Koko ajan kolme eniten kuuntelemaani artistia ovat jo mainittujen Haloo Helsingin, Zen Cafén lisäksi Kanadalainen bändi Sum 41. Viimeisen kolmen kuukauden aikana kuunnellusta musiikista vastaavan kolmikon muodostaa Haloo Helsinki!, KT Tunstall ja Moby.

Steve Jobs ja omenatalon tulevaisuus

Steve Jobs teki Applelle sen, minkä jokainen yritysjohtaja haluaisi tehdä omalle yritykselleen. Hän nosti konkurssin partaalla olevan yrityksen yhdeksi maailman arvokkaimmaksi yhtiöksi ja loi sille murtumattomalta tuntuvan brändin. Hyvänä esimerkkinä brändin vahvuudesta on iPhone 4 – älypuhelimen antennissa ilmenneet ongelmat, mitkä olivat varsin suuria. Tämä johti siihen, että Puhelin ei toiminut niin kuin sen oli luvattu toimivan. Millä tahansa muulla yhtiöllä tämä olisi varmasti johtanut katastrofiin ja myyntilukujen selvään putoamiseen. Apple sen sijaan sivuutti ongelman toteamalla asiakkailleen, että heidän pitää ostaa puhelimeensa silikonisuojus, jonka pitäisi parantaa antennin toimintaa.

Jobs tunnetaan intohimoisena yritysjohtajana ja karismaattisena esiintyjänä. Erityisesti hänen intohimonsa on suuntautunut Appleen, jota oli perustamassa. Jobsin intohimoisuus työtään kohtaan ei kuitenkaan miellyttänyt kaikkia ja hän joutui siirtymään sivuun Applelta. Tämän Applelta poissaolonsa aikana Jobs muun muassa perusti Pixarin. Pixar on hyvä osoitus siitä kuinka paljon Jobsilla on uskoa omaan tekemiseensä. Juuri Pixarin menestyksen ansiosta Jobsista tuli yksi Disneyn suurimmista osakkeenomistajista ja kyseisen yhtiön johtokunnan jäsen.

Nyt jo pitkään sairastelunsa takia osittain sivussa ollut Jobs erosi viime keskiviikkona toimitusjohtajan paikaltaan. Hän kylläkin jatkaa Applen hallituksen puheenjohtajan, mutta riittääkö se osakkeenomistajille ja ennen kaikkea asiakkaille? Kykeneekö uusi toimitusjohtaja täyttämään Jobsin valtavaksi paisuneet saappaat vai alkaako Applen lumous murtua? Avainasemassa on kyky uudistua. Jos Apple jää mehustelemaan nykyisillä tuotteillaan, niin se on muutaman vuoden päässä samassa tilanteessa kuin Nokia on nyt.