torstai 24. toukokuuta 2012

Loitsun jalanjäljet


Betula nana, osa 34

”Kyllä, demonisi on laatikossa. Laatikko on suljettu vahvoilla sulkuloitsuilla, joten voimme olla rauhassa. Teille tuskin on kursseilla vielä ollut näin vahvoja loitsuja”, Mittz sanoi.

Mihail nyökkäsi ja sulki silmänsä tunnustellakseen kuopassa olevia magiajuosteita. Emily ja Tomas tekivät samoin. Victoria tyytyi tarkastelemaan aluetta silmillään, sillä hän oli huono magiantunnustelussa. Sen takia hän olikin valinnut taikajuomat ja myrkyt pääaineekseen.

Arkun ympärillä oleva sulkuloitsu hallitsi alueen juosteita. Sulkuloitsun portit näkyivät selkeinä, mikä viittasi kokemattomuuteen, huonoon loitsimiseen tai siihen että loitsimisesta oli varsin kauan aikaa. Mihail laski portit. Niitä oli riittävästi. Kaksikymmentäkin porttia olisi varmasti riittänyt pitämään demonin laatikon sisäpuolella. Tämä oli tietenkin vain olettamus, kukaan ei osannut varmaksi sanoa kuinka vahvoja demonit oikeasti olivat.

Portteja tutkiessaan Mihail huomasi myös toiset, huomattavasti ohuemmat, jäljet, jotka miltei jäivät sulkuloitsun peittoon. Mihail ei tunnistanut jälkiä ja ne olivat niin ohuet, että ne saattoivat olla räjähdyksen peruja. Jäljissä oli kuitenkin jotakin outoa. Ne tuntuivat pakoilevan hänen mieltään aivan kuin ne yrittäisivät välttää tunnistamista. Lisäksi aluetta kiersivät pelastustöistä aiheutuneet taikajuosteet.

Lopulta Mihail ravisti päätään ja avasi silmänsä. Tomas vilkaisi Mihailia merkitsevästi, että hän myös oli huomannut jotakin omituista. Kumpikaan ei kuitenkaan maininnut asiasta vielä.

”Varsin mainio 37-porttinen sulkuloitsu, mutta minun mielestä ulkoapäin liian helposti purettavissa. Itse olisin käyttänyt 41-porttista sulkuloitsua, koska se estää myös ulkopuolisilta tunkeutumisilta”, Mihail totesi ja seurasi Mittzin reaktiota, joka oli selvästi yllättynyt.

”Ilmeisesti osaat asiasi. Huomasit varmasti myös sen, että en ole kovinkaan taitava näiden sulkuloitsujen kanssa. Lisäksi tuo sama sulkuloitsu on ollut laatikon ympärillä siitä asti kun sain laatikon käsiini”, Mittz sanoi.

”Ei voi olla. Loitsun olisi pitänyt murtua räjähdyksessä”, Mihail sanoi nopeasti osaamatta uskoa Mittzin puhetta.

”En minäkään ymmärrä mitä on tapahtunut”, Mittz puolustautui.

”Joku on varmaan käpälöinyt loitsua. Se selittäisi myös ne oudot jäljet, jotka Mihailkin varmasti huomasit”, Tomas sanoi.

Nyt puolestaan Mittz ei osannut uskoa muiden puhetta: ”Kuka muka kykenisi sellaiseen?”

”Tuohon kysymykseen minä osaan tarjota helpon vastauksen”, sanoi palaneen kuopan toisella puolella seisova mustaan kaapuun pukeutunut mies. Kaavunhupun alta näkyi miehen leveä hymy, joka kertoi miehen tietävän viimeistä piirtoa myöten mitä oli tekemässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti