En ole hyvä sosiaalisissa tilanteissa. En etenkään jos
kyseessä on uuden ihmisen tapaaminen tai tuntemattomalle ihmiselle soittaminen.
Monesti joudun pakottamaan itseäni eteenpäin näissä tilanteissa. Kaikki mitä
teen tuntuu väkinäiseltä. Vielä pahempaa on kuitenkin jännitys. Erityisesti jos
tiedän näistä tilanteista ennakkoon ja tiedän näiden tilanteiden olevan
tärkeitä. Kehoni reagoi tällaiseen jännitystilanteeseen monella tapaa.
Edellisenä päivänä syön normaalia enemmän, kun nälkä ei
tunnu katoavan mitenkään. Tilannetta edeltävänä nukun yleensä erittäin huonosti,
en meinaa nukahtaa ja herään herkästi pieneenkin ärsykkeeseen. Samana päivänä
en osaa syödä, ruokahalu on kateissa. Lihakseni myös jännittyvät tiedostamatta
ja kun tilanne jatkuu tarpeeksi pitkää alkavat käteni täristä. Suoleni myös
tuntuu toimivan erityisen hyvin jännityksen alla.
Jännityksen jälkeen lihaksistoni muuttuu niin löysäksi, että
kävelemiseenkin joutuu ajoittain keskittymään todenteolla. Päässäni alkaa myös
tapahtua jännitystä aiheuttavasti tilanteesta poispäin mentäessä. Mieleni alkaa
käydä läpi niitä kaikkia asioita mitkä mielestäni menivät pieleen. Mieli sättii
itseään vähän niin kuin korppikotka näykkii raatoa.
Näin minä jännitän ja reagoin jännitykseen, lyhyesti
kuvattuna. Voisin kuvata aihetta pidemmältikin, mutta epäilen sen
tarpeellisuutta. Se, mikä nyt on tarpeellista, on uni. Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti