Opintotuesta

Monet tahot haluaisivat muuttaa nykyistä opintotukijärjestelmää. Usein kuulee puhuttavan siirtymisestä opintolainapohjaisempaan järjestelmään. Tätä perustellaan sillä, että nuoret saadaan opiskelemaan nopeammin ja näin nopeammin työelämään. Minä sanon tähän (vähän rumasti, mutta en katso aiheelliseksi kaunistella asiaa), että ottakaa pää pois perseestä.

Ensimmäisenä kannattaisi miettiä, että miksi ihmiset vehtaavat opintojensa kanssa eivätkä siirry työelämään. Omalla ja monien tuntemieni ihmisten kohdalla asia on niin, että ei ole mitään hajua miksikä sitä edes haluaa opiskella ja tehdä työkseen puolen vuosisadan ajan, että pystyn maksamaan eläkkeet niille ihmisille, jotka nyt maksavat minulle sen määrän opintotukea, että soluasunnossa asuessa vuokran jälkeen käteen jää 178€. Kyllähän sillä elossa pysyy, mutta pakkohan sitä ihmisen on tehtävä jotakin muutakin kuin istuttava illat kotona, että ei lähde järki (nuorten mielenterveysongelmista en jaksa tässä välissä sanoa mitään vaikka ne myös omalta osaltaan asiaan liittyvät). Jokainen voi myös miettiä, että kun ajattelee asiaa juuri mainitsemallani tavalla, niin motivaatiotahan riittää aamulla juuri ja juuri sinne jääkaapille asti, mistä löytyy loppukuusta pääasiassa vain se kuuluisa valo. Motivaation liittyvä mielenkiintoinen seikka on myös se, että opiskellessa saa vähemmän rahaa valtiolta, kun jos vain istuu kotona tekemättä mitään.

Mitenkä sitten nuorten epätietoisuutta omista uravalinnoista voisi auttaa? Koulujen opinto-ohjausta on Lisättävä, isolla L:llä. Jo peruskoulussa pitäisi opinto-ohjausta olla enemmän, mutta niin myös lukiossa ja yliopistossa (ja luultavasti myös ammattikoulussa ja ammattikorkeakoulussa, joku joka on niissä opiskellut osaa varmasti sanoa paremmin). Lukiossa kolmen vuoden aikana oli yksi kurssi opinto-ohjausta, joka oli jaettu kolmelle vuodelle. Tästähän on sitten yhtä paljon hyötyä kuin siitä, että kantaa avannosta vettä kahden metrin päässä olevaan toiseen avantoon.

Toinen syy opintojen venymiseen on se, että opiskelijat käyvät töissä opintojen aikana. Tämä työssä käyminen johtuu monesti siitä, että a) ei asu huonossa solussa ja haluaa syödäkin joskus b) ei halua aloittaa (yli)velkaantumista (johon muuten myös opintotuki mielestäni kannustaa) vielä 20-vuotiaana c) haluaa kuvaa ja kokemusta työelämästä jo opiskeluvaiheessa, ettei sitten ensimmäisellä työviikolla tarvitse todeta opiskelleensa viisi vuotta alaa, jota ei halua tehdä työkseen. Mielenkiintoinen seikka on myös se, että ilmeisesti joidenkin mielestä opiskelijat saataisiin nopeammin työelämään ottamalla heidät pois työelämästä. Tietysti kannattaahan sitä tilkkupeiton jalkopäätä jatkaa toisesta päädystä otetulla palalla.

Eniten tässä koko yhteiskunnallisessa keskustelussa itseäni ärsyttää se, että opiskelijat halutaan nopeammin työelämään siksi, että työurat pitenisivät koska muutama edellinen sukupolvi on suoraan sanottuna ahneuksissa rakentanut eläkesysteemin, joka ei yksinkertaisesti voi toimia. Suurten ikäluokkien luoma ”eläkepommi” ei sekään varmasti mikään yllätys ollut. Nuo ihmiset ovat kuitenkin syntyneet vuosina 1945–1950. Reilu kuusikymmentä vuotta ei ilmeisesti ollut yhteiskunnalle riittävän pitkä aika valmistautua tähän hetkeen. Mutta ei siinä mitään, pullamössösukupolvi ja nettisukupolvi maksavat ahneensukupolven laskut.

Suurin ongelma viisailla (ja ei niin viisailla) päättäjillä ja muilla ”isoilla herroilla” tuntuu olevan, että he luulevat voivansa yhtä narua vetämällä korjata asioita. Sitten ei välttämättä huomata, että kyseinen naru saattaakin olla se, joka saa koko järjestelmän pysymään edes jotenkin kasassa. Narusta vetämällä vedetään korttitalon perustuslaatta pois. Tästä esimerkkinä se, että EU:n ulkopuolisista maista tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuilla ei luultavasti saada aikaan muuta kuin se, että EU:n ulkopuolelta ei enää tule opiskelijoita suomeen. Tosin ei siinä mitään, täällähän me samassa lietesammiossa jo olemmekin kaikkien muiden eurooppalaisten tapaan.

PS. Jos kirjoittaisin sillä ihmisarvolla muista ihmisistä, mitä tunnen itse nuorena ja erityisesti opiskelijana saavani, niin se ei olisi kaunista luettavaa.