Betula nana, osa 68
Rafaelin mökki oli hirrestä rakennettu kaksikerroksinen
rakennus, jonka kattona peitti paksu sammal.
”Tervetuloa palatsiini”, Rafael sanoi ja hymyili vinosti.
Emily katsoi mökkiä hieman pettyneenä, minkä Rafael huomioi
naurahtamalla. Sitten nelikko lähti kävelemään aukean yli mökille.
Mökin lähistöllä oli myös muutama pienempi rakennus. Itse
mökki oli kuitenkin ainoa, missä oli savupiippu.
”Toivottavasti sinulla on paljon polttopuuta. Talvi on pitkä
näin pohjoisessa”, Sarnel sanoi.
”Varastossa ei ole puuta edes jouluksi asti. Te pääsette
kaikki töihin”, Rafael sanoi.
”Eli minä teen lähes kaiken työn”, Emily sanoi tuskaisena.
”Ei se polttopuiden tekeminen kovinkaan raskasta hommaa ole,
kun tietää oikeat taiat”, Rafael sanoi.
”Mutta minä en tiedä”, Emily huomautti.
”Minä olenkin opettaja”, Rafael puolestaan huomautti.
Rafaelin johdolla nelikko siirtyi mökin edestä sisälle
mökkiin. Pienen eteisen jälkeen oli suuri tupa, joka kattoi suuren osan
rakennuksen pinta-alasta. Tuvan keskellä oli suuri uuni ja sen vieressä hella
ruuanvalmistusta varten. Tuvasta pääsi myös pariin muutamaan huoneeseen sekä
toiseen kerrokseen, joka oli käytännössä koko rakennuksen kattava parvi.
Toisessa kerroksessa seininä oli vain kankaita ja sermejä.
Rafael laski reppunsa tuvan penkille ja ryhtyi tekemään
uuniin tulta.
”Aika iso tila”, Sarnel sanoi.
”Mukavaa, eikö olekin” Rafael sanoi.
”Itse ajattelin lähinnä sitä, että joutuu aika paljon
lämmittämään uunia talvipakkasilla”, Sarnel lisäsi.
”No niinhän se on. Kovimmilla pakkasilla pitää polttaa puuta
kellon ympäri”, Rafael sanoi.
”Puuta pitää siis tehdä todella paljon”, Mihail sanoi.
”Kyllä. Tämä alakertakin pitäisi saada lähes täyteen asti
ennen kuin lumet tulevat. Puuvarasto on niin pieni, ettei sinne mahdu
lähellekään riittävästi polttopuuta talven tarpeiksi”, Rafael sanoi.
Emily, Mihail ja Sarnel vilkaisivat toisiaan ja aloittivat
mökkiin kotoutumisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti