Sanahaaste III

Sanahaasteessa ideana on, että molemmat haasteen osalliset sanovat kuukauden ensimmäisenä päivänä yhden sanan ja molemmat kirjoittavat näistä molemmista sanoista. Tällä kertaa sanoiksi tulivat alku ja luola, joista alku Sailan sana ja luola minun sanani. Sailan kirjoitukset löytyvät tästä.

Alku on Fagalesin maailman, johon Betula nana -jatkokertomus sijoittuu, eräänlainen luomiskertomus tai alkuosa siitä. Tuotahan voisi jatkaa vielä vaikka minne saakka, mutta tuo kohta tuntui sopivalta pysähtyä. Ehkä joskus toisen kerran jatkan vielä pidemmälle. Luola kertoo miehestä, joka on loukussa luolassa, josta hän ei syystä tai toisesta pääse pois. Tämä lyhyt tarinanpätkä sai itseni haluamaan kertomaan lisää miehestä ja hänen tekemisistään. Ehkä laajennan tätäkin tarinaa vielä joskus.

Lue myös Sanahaaste I ja Sanahaaste II.

Alku

Alussa ei ollut mitään. Ei ollut valoa, ei yötä, ei päivää. Alussa ei ollut aikaa tai edes tyhjyyttä.

Tässä olemattomuudessa oli Ain. Ain on jotakin muuta kuin kaikkeus, jonka hän loi. Ain oli jo silloin, kun mitään ei ollut, hän on vielä tänään ja hän tulee olemaan vielä silloin, kun kaikkeutta ei ole enää. Ain tuli olemaan aina.

Pitkiä aikoja Ain oli yksin, kun mitään ei ollut olemassa. Aluksi Ain viihtyi hyvin itsensä kanssa, mutta jossakin vaiheessa hän kyllästyi siihen, että hän ei tiennyt missä järjestyksessä hän oli ajatuksensa ajatellut. Saadakseen ajatuksensa järjestykseen Ain päätti luoda ajan ja antaa sille vain yhden suunnan.

Ja niin aika oli ja sillä oli vain yksi suunta.

Nyt Ainin ajatukset pysyivät järjestyksessä, kun ajalla oli vain yksi suunta.

Ajalla oli kuitenkin sellainen sivuvaikutus Ainiin, että hän huomasi ajatuksiensa karkailevan olemattomuuteen. Ajatukset kyllä olivat järjestyksessä, mutta ne hävisivät heti synnyttyään. Niinpä Ain päätti luoda olevuuden eli kaikkeuden.

Niin olevuus oli.

Olevuus oli kuitenkin tyhjä, mutta Ainin ajatukset yhtä kaikki pysyvät nyt paremmin hänen mielessään. Osa ajatuksista kuitenkin karkaili silti ja niistä muodostui olevuuteen pientä näkymätöntä pölyä joka loi itselleen verkkoja ja monimutkaisia rakenteita. Tuon pölyn ansiosta taikuus on mahdollista kaikkialla olevuudessa.

Ain päätti täyttää olevuutta jollakin ja niinpä hän vapautti joitakin ajatuksiaan tietoisesti kaikkeuteen. Näistä ajatuksista syntyi näkyvää pölyä, josta aikojen saatossa muodostui kaikki kaikkeuden materia.

Ain ei keskittynyt kumpaankaan pölyyn sen tarkemmin. Hän vain oli onnellinen, että oli saanut jotakin olevaa aikaiseksi.

Luola

Kuinka kauan olen ollut täällä?

En muista.

Huomaan kuinka käteni tärisee. En tiedä johtuuko tärinä kylmyydestä vai nälästä. Luulen, että molemmista.

Käännän katseeni ylösviistoon. On päivä ja luolan pieni suuaukko näkyy kirkkaan valkoisena ympyränä. Aukko on niin lähellä, mutta niin kaukana.

Ehkä tämä on vain rangaistus siitä kaikesta mitä olen tehnyt. Ehkä maailma haluaa sanoa, että pitäisi pysähtyä ja miettiä asioita. Nyt olen pysähtynyt ja olen miettinyt asioita. Miettiminen ei ole kuitenkaan vaikuttanut mihinkään. Maailma ei ole ojentanut auttavaa kättään vaan se on näännyttänyt minua tänne.

Pitäisikö minun sitten katua jotakin? Ei. Tein sen kaiken koska minulla oli syyni. Sillä kaikella oli oma tarkoituksensa minulle. Sinun oli niitä tarkoituksia joskus ehkä vaikea nähdä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin tehnyt jotakin väärin.

Silti olen täällä luolassa. Olen kylmissäni. Olen nälissäni. Olen yksin.

Kuinka kauan olen ollut täällä?

En muista.

PS. Tänään on torstai, mutta koska on myös kuukauden viimeinen päivä, niin uusi Betula nana ei ilmesty tänään. Jatkokertomus jatkuu ensitorstaina. Silloin on vuorossa jo 70. osa.