Opintotukihaaste: Ensimmäinen viikko

Lue mistä on kyse tästä.

Haastekuukaudestani on kulunut nyt ensimmäinen viikko. Rahaa on jäljellä 105,54 euroa tilillä ja kukkarossani on muutama kolikko. Ensimmäinen viikko meni siis yli budjettinsa, kun rahaa kului viitisen kymppiä ja kulut vielä nousevat, kun maksan oman osuuteni viikonlopun matkakuluista kotipaikkakunnalleni Rautalammille. Syyllistä budjetin ylittymiseen minun ei tarvitse edes etsiä, kun tiesin budjetin ylittyvän jo alkuviikosta. Syynä oli torstainen yökerhossa käväiseminen.

Onnistuin kuitenkin pitämään budjetin yllättävän hyvin koossa, kun koko yökerhoreissuun meni vain hieman yli kaksikymmentä euroa. Ostin muutaman siiderin juotavaksi ennen yökerhoon menemistä ja itse paikanpäällä join vain kaksi hanasiideriä. Onneksi nekin olivat halpoja. Lisäksi piti tietysti hakea nakkikioskilta syötävää hampurilaisen muodossa, joka osoittautui varsin mainioksi evääksi vaikka ehtikin hieman jäähtyä, kun kävelin kaupungin keskustasta Kuokkalan keskustaan.

Kävin siis juhlimassa, mutta säästeliäästi. Tietysti tämänkin jo tarkoittaa sitä, että loppukuulle jää jonkin verran vähemmän rahaa jokaiselle viikolle. Nyt on siis pienen vyönkiristyksen paikka tai loppukuusta syödään pelkkää riisiä.

Hiljainen vastaus

Betula nana, osa 70

Emily sanoi käyvänsä kävelemässä ja tutustumassa ympäristöön. Muut eivät juuri kiinnittäneet tähän huomiota sillä Rafael oli vihdoin alkanut opettamaan Mihailia. Emily oli tyytyväinen siihen, että häneen ei kiinnitetty liian paljoa huomiota. Näin hän saattoi helposti ottaa pienen maton mukaansa repussa.

Emily oli jo muutamana edellisenä päivänä käynyt tutkimassa ympäristöä ja löytänyt sopivan paikan yrittää yhteydenottoa puisten jumalten kanssa. Paikka oli puiden lomassa oleva suuri kivi, jonka Emily puhdisti lumesta ja asetti sitten maton kiven päälle, että kivellä istuessa ei tulisi niin nopeasti kylmä.

Sitten Emily sulki silmänsä ja yritti löytää yhteyttä puisiin jumaliin.

Emily istui pitkään paikoillaan ja yritti keskittyä, mutta mitään ei tapahtunut eikä mitään kuulunut. Lopulta hän kyllästyi ja kirosi mielessään koko ajatusta kysyä apua. Tuuli pyyhkäisi kuitenkin hänen kasvojaan ja Emily tiesi ettei se ollut normaali tuuli. Puiset jumalat olivat kuulleet hänet, mutta he eivät halunneet puhua hänelle.

”Mitä haluatte minun tekevän?” Emily sanoi tuulelle.

Tuuli yltyi hieman ja puuskien välistä kuului ohut kuiskaus.

”Et vielä tarvitse suurempia neuvoja, kerromme kyllä kun aika on kypsä. Ensin sinun pitää hankkia kykyä käyttää antamaamme lahjaa”, tuuli kuiskasi.

”Miten minä sen muka teen?” Emily ihmetteli.

Tähän kysymykseen tuuli ei vastannut.

Samaan aikaan taivaalla Emilyn yläpuolella tapahtui. Haukka hyökkäsi kuukkelin kimppuun ja katkaisi luun kuukkelin siivestä. Kuukkeli kuitenkin pääsi karkuun, mutta ei pitkälle. Onnekseen se kuitenkin mätkähti taivaalta suoraan Emilyn syliin ja haukka joutui etsimään päivälle muuta saalista.

Emily katseli ihmeissään sylissään kivusta pyöriskelevää kuukkelia samalla, kun tuuli hänen ympärillään yltyi jälleen.

”Kaksi on monesti viisaampi kuin yksi”, tuuli kuiskasi ja sitten tuuli lakkasi kokonaan.

”Mitä minä linnulla teen?” Emily kysyi linnulta.

”Auta minua, niin minä autan sinua”, lintu vastasi Emilyn yllätykseksi.

Linnun ääni oli läpikotaisin kivun täyttämä.

Emily nousi ylös ja asetti rukkasensa lumelle. Sitten hän asetti linnun varovasti hanskojen päälle lepäämään. Seuraavaksi hän rullasi kivellä olleen maton takaisin reppuun ja lähti sitten viemään lintua Rafaelin mökille.

Vähän ennen mökkiä Emily kuitenkin pysähtyi.

”Et sitten saa puhua muiden kuulleen. En halua, että he tietävät sinusta muuta kuin, että olet lintu”, Emily sanoi linnulle.

Kuukkeli nyökkäsi ja pökertyi sitten kivusta.

Emily meni sisälle mökkiin ja alkoi hoitaa kuukkelia.

Opintotukihaaste: Lähtö

Kirjoitin kaksi viikkoa sitten opintotuesta ja joistakin siihen enemmän ja vähemmän liittyvistä taustatekijöistä. Siitä sitten innostuin kokeilemaan, että miltä maistuu elää kuukausi pelkällä opintotuella. Kokeilujakso alkoi eilen maanantaina 4.2., kun tämän kuun opintotuki napsahti tilille, ja loppuu 4.3., kun seuraava opintotuki saapuu ilokseni.

Ja sitten itse asiaan eli rahaan.

Opintotukeni (opintoraha + asumislisä) on ennakkopidätyksen jälkeen 469,80 euroa kuukaudessa. Tästä rahasta hävisi heti kättelyssä 291,66 euroa iki-ihanan kahden hengen soluasunnon vuokraan. Toki ymmärrän, että vuokra on halpa. Erityisesti, kun se sisältää niin veden, sähkön, pesutuvan kuin internetyhteydenkin. Lisäksi nykyihminen tarvitsee myös puhelinta, johon menee 25 euroa kuukaudessa.

Excelillä askartelemani kaavio siitä, mihin opintotuki menee.

Tässä vaiheessa tili näyttää 153,14 euroa, jolla olisi tarkoitus selvitä elossa seuraavat neljä viikkoa. Tämä tarkoittaa 38,28 euroa viikolle ja 5,46 euroa päivälle.

Tästä siis lähdetään liikkeelle, katsotaan miten miehen käy. Tiukkaa saattaa tehdä, mutta kaiken järjen mukaan ainakin elossa pitäisi selvitä.

Sanahaaste III

Sanahaasteessa ideana on, että molemmat haasteen osalliset sanovat kuukauden ensimmäisenä päivänä yhden sanan ja molemmat kirjoittavat näistä molemmista sanoista. Tällä kertaa sanoiksi tulivat alku ja luola, joista alku Sailan sana ja luola minun sanani. Sailan kirjoitukset löytyvät tästä.

Alku on Fagalesin maailman, johon Betula nana -jatkokertomus sijoittuu, eräänlainen luomiskertomus tai alkuosa siitä. Tuotahan voisi jatkaa vielä vaikka minne saakka, mutta tuo kohta tuntui sopivalta pysähtyä. Ehkä joskus toisen kerran jatkan vielä pidemmälle. Luola kertoo miehestä, joka on loukussa luolassa, josta hän ei syystä tai toisesta pääse pois. Tämä lyhyt tarinanpätkä sai itseni haluamaan kertomaan lisää miehestä ja hänen tekemisistään. Ehkä laajennan tätäkin tarinaa vielä joskus.

Lue myös Sanahaaste I ja Sanahaaste II.

Alku

Alussa ei ollut mitään. Ei ollut valoa, ei yötä, ei päivää. Alussa ei ollut aikaa tai edes tyhjyyttä.

Tässä olemattomuudessa oli Ain. Ain on jotakin muuta kuin kaikkeus, jonka hän loi. Ain oli jo silloin, kun mitään ei ollut, hän on vielä tänään ja hän tulee olemaan vielä silloin, kun kaikkeutta ei ole enää. Ain tuli olemaan aina.

Pitkiä aikoja Ain oli yksin, kun mitään ei ollut olemassa. Aluksi Ain viihtyi hyvin itsensä kanssa, mutta jossakin vaiheessa hän kyllästyi siihen, että hän ei tiennyt missä järjestyksessä hän oli ajatuksensa ajatellut. Saadakseen ajatuksensa järjestykseen Ain päätti luoda ajan ja antaa sille vain yhden suunnan.

Ja niin aika oli ja sillä oli vain yksi suunta.

Nyt Ainin ajatukset pysyivät järjestyksessä, kun ajalla oli vain yksi suunta.

Ajalla oli kuitenkin sellainen sivuvaikutus Ainiin, että hän huomasi ajatuksiensa karkailevan olemattomuuteen. Ajatukset kyllä olivat järjestyksessä, mutta ne hävisivät heti synnyttyään. Niinpä Ain päätti luoda olevuuden eli kaikkeuden.

Niin olevuus oli.

Olevuus oli kuitenkin tyhjä, mutta Ainin ajatukset yhtä kaikki pysyvät nyt paremmin hänen mielessään. Osa ajatuksista kuitenkin karkaili silti ja niistä muodostui olevuuteen pientä näkymätöntä pölyä joka loi itselleen verkkoja ja monimutkaisia rakenteita. Tuon pölyn ansiosta taikuus on mahdollista kaikkialla olevuudessa.

Ain päätti täyttää olevuutta jollakin ja niinpä hän vapautti joitakin ajatuksiaan tietoisesti kaikkeuteen. Näistä ajatuksista syntyi näkyvää pölyä, josta aikojen saatossa muodostui kaikki kaikkeuden materia.

Ain ei keskittynyt kumpaankaan pölyyn sen tarkemmin. Hän vain oli onnellinen, että oli saanut jotakin olevaa aikaiseksi.

Luola

Kuinka kauan olen ollut täällä?

En muista.

Huomaan kuinka käteni tärisee. En tiedä johtuuko tärinä kylmyydestä vai nälästä. Luulen, että molemmista.

Käännän katseeni ylösviistoon. On päivä ja luolan pieni suuaukko näkyy kirkkaan valkoisena ympyränä. Aukko on niin lähellä, mutta niin kaukana.

Ehkä tämä on vain rangaistus siitä kaikesta mitä olen tehnyt. Ehkä maailma haluaa sanoa, että pitäisi pysähtyä ja miettiä asioita. Nyt olen pysähtynyt ja olen miettinyt asioita. Miettiminen ei ole kuitenkaan vaikuttanut mihinkään. Maailma ei ole ojentanut auttavaa kättään vaan se on näännyttänyt minua tänne.

Pitäisikö minun sitten katua jotakin? Ei. Tein sen kaiken koska minulla oli syyni. Sillä kaikella oli oma tarkoituksensa minulle. Sinun oli niitä tarkoituksia joskus ehkä vaikea nähdä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin tehnyt jotakin väärin.

Silti olen täällä luolassa. Olen kylmissäni. Olen nälissäni. Olen yksin.

Kuinka kauan olen ollut täällä?

En muista.

PS. Tänään on torstai, mutta koska on myös kuukauden viimeinen päivä, niin uusi Betula nana ei ilmesty tänään. Jatkokertomus jatkuu ensitorstaina. Silloin on vuorossa jo 70. osa.

Edellytys: Seuraava askel

Jos otsikon alkuosa ei kuulostanut tutulta niin käy lukemassa samaan projektiin liittyvät kirjoitukset: Ensirivit ja Kolme viikkoa. Jos kuulosti tutulta, niin jatka lukemista.

Edellytys on edennyt niin pitkälle, että oli jo seuraavan askeleen vuoro eli kirjan käsikirjoituksen lähettäminen kustantajille. Päädyin valitsemaan 13 eri suomalaista kirjakustantamoa vaihtelevin perustein enkä tässä pui kustantamoja tai niiden valintaperusteita sen tarkemmin. Kuitenkin toiveistani kirjan menestymisen suhteen kertoo se määrä miten moneen paikkaan käsikirjoituksen lähetin. Vertailukohtana edellinen käsikirjoitus, jonka lähetin (ehkä valitettavastikin) kustantajien luettavaksi, joka päätyi vain neljään kustantamoon. Tällä kertaa lähtökohtien pitäisi olla parempia, toivottavasti myös onni on myötä ja kuun ja tähtien asento oikea.

Tunnelma, kun on juuri lähettänyt käsikirjoituksen kustantajajoukolle, on yhtä aikaa innokas, toiveikas, pelokas ja hieman myös pahoinvoiva. Nyt toisella kerralla tunnelma ei ollut ehkä yhtä vahva, jo huomenna on varmasti normaali olo. Viimeksi mahalaukku heitti kärrynpyörää miltei kokonaisen viikon. Voi kuitenkin olla, että ensi yönä uni on vähissä, kun unelmoi parasta ja odottaa pahinta.

Silti on sanottava, että vaikka jokaisesta kustantamosta tulisi hylkäys, niin silti Edellytys on ollut itselleni menestys. Olen oppinut äärettömän paljon kirjoittamisesta sekä ehkä jotakin myös itsestäni. Erityisesti viime syksy antoi kuvaa siitä, mitä se todellinen kirjailijan ammatti mahdollisesti on.

Kirjan käsikirjoituksen saaminen kustantajalle tuomittavaksi on myös helpotus. Helpotus jatkuu ainakin siihen asti kunnes kustantaja kertoo arvionsa kirjan sopivuudesta kustannusohjelmaan. Tämä lyhytkin helpotuksen jakso antaa mahdollisuuden keskittyä muuhun, omalla kohdallani opiskeluun.

Kirjoittaminen ei kuitenkaan lopu mihinkään. Vaikka Edellytys on yhdellä tapaa valmis, niin sen jatko-osa on vasta alkutekijöissään. Lisäksi jatkan tietysti myös tämän blogin kirjoittamista.

Asiasta lisää kuuden kuukauden sisällä.