Kuolleestamanaaja II

Betula nana, osa 196

Karl pysäytti Nilsin heti, kun he olivat päässeet ulkoa sisälle pois ylimääräisten katseiden alta.

”Kuolleestamanaaja? Luuletko olevasi joku kuolleiden eloon herättäjä?” Karl kysyi.

”En luule mitään, minä tiedän”, Nils vastasi.

Karl kääntyi Mihailiin päin.

”Kuuletko mitä tämä pappi hourailee?” Karl kysyi.

Mihail sivuutti Karlin kysymyksen.

”Sinä olet tehnyt läpimurtoja?” Mihail kysyi.

”Niistä meidän on ehkä parempi keskustella kahden”, Nils vastasi.

”Sanoit, että niistä voi olla hyötyä sodassa”, Mihail sanoi.

”Niistä todella voi olla hyötyä sodassa”, Nils sanoi.

”Sitten Karlin on hyvä kuulla näistä läpimurroista. Hän on armeijani komentaja”, Mihail sanoi.

”Kuinka vain haluat, teidän ylhäisyytenne”, Nils sanoi.

Nils vilkaisi nopeasti Karlia, joka näytti epäröivän asian kanssa.

”Armeijan komentaja haluaa varmasti kuulla kuinka hän voi saada lisää miehiä riveihinsä”, Nils sanoi.

”Haluan eläviä miehiä”, Karl sanoi.

”Elävät miehet eivät tätä sotaa voita”, Nils sanoi.

”Jättäkää tämä kahdenkeskeiseksi puheeksi”, Mihail sanoi.

Nils ja Karl nyökkäsivät molemmat hieman vastentahtoisesti.

”Minkälaisia löytöjä teit?” Mihail kysyi.

”Ymmärsin mitä kuolleestamanaus oikeasti on”, Nils vastasi.

”Mitä tarkoitat?” Mihail kysyi.

”Se, mitä me kaksi löysimme, oli vain alku. Tai se oli vain voimalla väkisin pakottamista, kun olisi pitänyt tehdä taidolla ja tunteella. Ei kalligrafiakaan tehdä voimalla”, Nils vastasi.

”Onnistuitko eläyttämään kuolleita helpommin kuin mitä teimme aikaisemmin?” Mihail kysyi.

”En tiedä helpommasta, mutta nyt siihen ei ainakaan tarvitse sellaista taikavoimaa, mitä aikaisemmin. Luulen myös, että pystyn opettamaan taitoni muille”, Nils vastasi.

”Entäs oikea henkiin herätys?” Mihail kysyi.

”Luulen, että olen löytänyt tien siihenkin. Se kuitenkin vaatii sinun taikavoimiasi. Minun voimani eivät siihen riittäneet. Max ja Don jäivät hieman yksinkertaisiksi. Luotettavia ja tehokkaita henkivartijoita he silti ovat”, Nils vastasi.

Mihail nyökkäsi.

”Et kai todella kuuntele tätä roskaa?” Karl kysyi.

”Haluan voittaa sodan”, Mihail vastasi.

”Et halua voittaa sitä tällä tavalla”, Karl sanoi.

”Haluan voittaa millä hinnalla hyvänsä”, Mihail sanoi.

Karl tuhahti ja pyöritti päätään. Sitten hän marssi takaisin ulos jättäen Mihailin ja Nilsin kahden.

”Mitä seuraavaksi?” Nils kysyi.

”Haluan, että näytät minulle, mitä olet löytänyt”, Mihail sanoi.

”Mielelläni, teidän ylhäisyytenne”, Nils sanoi.

Kuolleestamanaaja

Betula nana, osa 195

Mihail astui ulos. Netronovalan sisäpiha oli täynnä sotilaita. Sotilasjoukon keskellä oli iso tyhjä ympyrä. Sen keskellä seiso Nils Tammi, joka ei ollut yksin.

”Teidän ylhäisyytenne, olen palannut Earnestista”, Nils sanoi.

Mihail käveli Nilsin luokse ja Nils polvistui hänen eteensä. Nilsin seurue seurasi hänen malliaan.

”Miksi olet täällä etkä Earnestissa?” Mihail kysyi.

”Kuulin, että täällä olisi alkamassa sota”, Nils vastasi.

”Niin on alkamassa ja sitä suuremmalla syyllä sinun pitäisi olla Earnestissa, missä on turvallisempaa”, Mihail sanoi.

”Mutta minä olen tehnyt läpimurtoja, jotka voivat hyödyttää meitä sodassa”, Nils sanoi.

Mihail katsoi Nilsiä ja Nils katsoi takaisin. Miesten katseet kohtasivat eikä Nilsin katse ollut enää entisensä.

”Mitä sinä olet tehnyt?” Mihail kysyi.

”Herättänyt vain muutamia entisiä Earnestin puolustajia avukseni ja suojakseni ja sen lisäksi tarvitsin kuormajuhtia, joten etsin niitä käsiini”, Nils vastasi.

Suuria vankkureita vetivät karhut, jotka näyttivät yhtä eloisilta kuin Nilsin miehet.

”Entä se läpimurto?” Mihail kysyi.

”Siitä meidän on parempi keskustella sisällä”, Nils vastasi.

Karl astui Mihailin luokse.

”Tuota pappia sinun ei kannata päästää enää lähellesi”, Karl sanoi.

Karlin ääni oli sen verran kova, että myös Nils kuuli sen.

”Komentaja Sertova on nyt erehtynyt, en minä ole enää pappi”, Nils sanoi.

”Mikä sitten?” Karl kysyi.

”Olen kuolleestamanaaja”, Nils vastasi.

Netronovalan sisäpiha hiljeni kaikesta äänestä.

”Älkää alkako tässä ulkona riitelemään. Olette molemmat luotettuja neuvonantajiani”, Mihail sanoi.

Karl ja Nils katsoivat toisiaan paheksuvasti.

”Tulkaa, mennään sisälle”, Mihail sanoi.

”Odottakaa tässä”, Nils sanoi.

Elävät kuolleet korahtivat käskyn ymmärtämisen merkiksi.

”Eläville tiedoksi, ettei minun miesteni kanssa välttämättä kannata heti alkaa toveeraamaan. He suhtautuvat hieman epäilevästi ulkopuolisiin”, Nils sanoi.

Nils loi katseet ympärillään oleviin sotilaisiin, jotka pitivät tiukasti kiinni aseistaan.

”Mennäänkö sitten, teidän ylhäisyytenne?” Nils kysyi.

”Nimmet ja Torkel. Jääkää varmistamaan, että Nilsin miehiä ei häiritä”, Mihail sanoi.

Mihail kääntyi sisälle ja Karl ja Nils seurasivat häntä.

Hääyö taistelun varjon alla

Betula nana, osa 194

Mihail huokaisi. Emily makasi hänen vierellään sängyllä. He olivat hääyötä varten pystytetyssä suuressa teltassa, jonka keskellä sänky oli.

”Mietitkö tulevaa?” Emily kysyi.

”Mietin”, Mihail vastasi.

”Älä mieti sitä nyt. Nyt on hääyömme”, Emily sanoi.

Emily kääntyi, nousi Mihailin päälle ja suutelin häntä.

”En osaa olla miettimättä taistelua”, Mihail sanoi.

”Miksi et?” Emily kysyin.

”Koska minä pelkään”, Mihail vastasi.

”Mitä sinä pelkäät?” Emily kysyi.

”Pelkään menettäväni sinut”, Mihail vastasi.

”Etkö pelkää sitä, että sinulle itsellesi kävisi jotakin?” Emily kysyi.

”Miksi pelkäisin sitä?” Mihail kysyi.

”Koska sitten kaikki loppuisi”, Emily vastasi.

”Eihän minulla ole siinä mitään pelättävää”, Mihail sanoi.

Mihail huokaisi taas.

”Mitä?” Emily kysyi.

”Pelkään myös sitä, millaisen kohtalon olen aiheuttanut kaikille niille, jotka ovat lähteneet seuraamaan minua”, Mihail vastasi.

”Ei sinun sitä kannata pelätä. He kaikki ovat lähteneet seuraamaan sinua vapaasta tahdostaan”, Emily sanoi.

”Silti”, Mihail sanoi.

”Et voi tehdä heidän hyväkseen muuta kuin johtaa heitä parhaasi mukaan”, Emily sanoi.

”Sitä minä yritän”, Mihail sanoi.

”Sitten sinun ei tarvitse pelätä heidän puolestaan”, Emily sanoi.

Mihail nyökkäsi.

”Johdan minuun uskovat tästä tilanteesta pois, tavalla tai toisella”, Mihail sanoi.

”Minä uskon sinuun”, Emily sanoi.

”Tiedän sen, rakkaani”, Mihail sanoi.

Mihail ja Emily suutelivat.

”Kuinka kauan taistelun alkuun on?” Emily kysyi.

”Päiviä vielä”, Mihail vastasi.

”Hyvä. Minulla on aikaa herättää puunkirous täyteen voimaansa”, Emily sanoi.

”Oletko varma?” Mihail kysyi.

”Siitä olen varman, että olen sinun rinnallasi taistelussa loppuun saakka”, Emily vastasi.

”Taistelu ei ole loppu. Ei meille. Ei voi olla. Me olemme vasta yhteisen taipaleemme aloittaneet”, Mihail sanoi.

”En minäkään usko sen olevan loppu”, Emily sanoi.

”Kunpa vain minulla olisi enemmän miehiä”, Mihail sanoi.

”Mutta sinulla ei ole. Sinun pitää keksiä jotakin muuta”, Emily sanoi.

”En haluaisi päätyä mihinkään epätoivoiseen”, Mihail sanoi.

Emily nyökkäsi.

”Tarkoitatko sitä, mitä teit Earnestissa Nilsin kanssa?” Emily kysyi.

”Mielestäni voisin päätyä johonkin epätoivoisempaankin”, Mihail vastasi.

Häät taistelun varjon alla

Betula nana, osa 193

Mihail seisoi huoneessaan pöydän ääressä ja katseli hermostuneena karttoja. Hänellä oli jo juhlapuku yllään. Mihail ja Emily menisivät pian naimisiin. Häitä oli pakko viettää nyt, sillä Suuren keisarikunnan armeija oli ylittänyt vuoret. Se tieto oli varmaa. Muista suunnista ei ollut tietoa eivätkä kaikki ruhtinaat olleet vielä valinneet puoltaan.

Mihail tuijotti kartalla seisovia nappuloita. Karl oli teettänyt pelinappuloilta näyttäviä puisia hahmoja havainnollistamaan eri joukkoja. Keisarikunnalla oli kartalla neljä suurta nappulaa, Mihaililla yksi hieman pienempi, ruhtinas Strakowskilla oli yksi tästä vielä pienempi ja lisäksi kartalla ympäri Léostaa oli yksittäisiä pikkuisia nappuloita, jotka osoittivat puolensa valitsemattomien ruhtinaiden sijainteja. Pelilaudan nappulat olivat siinä ja pelilauta ei näyttäneet Mihailille mieluisalta.

Oveen koputettiin.

”Sisään”, Mihail sanoi.

Karl astui sisään.

”Teidän ylhäisyytenne, alamme olla valmiita”, Karl sanoi.

”Hyvä”, Mihail sanoi.

Mihail huokaisi syvään.

”Miltä näyttää?” Karl kysyi.

”Jos suoraan sanotaan, niin paskalta näyttää”, Mihail vastasi.

”Ei kai nyt sentään. Aina on toivoa, kun sitä osaa etsiä”, Karl sanoi.

”Mistä täältä kartalta minä löydän toivoa?” Mihail kysyi.

”Nappulat ovat vielä liikkeessä”, Karl vastasi.

”Jos tarkoitat Strakowskia, niin siltä suunnalta ei ole odotettavissa mitään muuta kuin selkään puukotus”, Mihail sanoi.

”Ei sitä vielä voi tietää. Neuvottelut ovat vielä kesken”, Karl sanoi.

”Minä kyllä tiedän”, Mihail sanoi.

”Onko Yldrim saanut tahtonsa läpi?” Karl kysyi.

Mihail nosti katseensa Karliin.

”Ei”, Mihail vastasi.

”Mitä sitten?” Karl kysyi.

”En vain halua luottaa epävarmaan osaseen”, Mihail vastasi.

”En tiedä onko meillä mitään muutakaan, mihin voisi luottaa”, Karl sanoi.

Mihail nyökkäsi.

”Onko meillä kuinka paljon aluksia?” Mihail kysyi.

”Mitä aluksia?” Karl kysyi.

”Laivoja”, Mihail vastasi.

”En ole varma mitä kaikkea kenraalikuvernöörin laivastoon kuului. Kontrolloimme varmaankin suurinta osaa niistä laivoista”, Karl sanoi.

”Otatko selvää. Haluaisin tietää”, Mihail sanoi.

”Selvä. Teen sen heti häiden jälkeen”, Karl sanoi.

”Hyvä”, Mihail sanoi.

Oveen koputettiin jälleen.

”Sisään”, Mihail sanoi.

Ovesta astui sisään Nimmet.

”Hääseremonia on valmis alkamaan”, Nimmet sanoi.

”Hyvä. Mennään”, Mihail sanoi.

Mihail astui ulos huoneestaan ja Karl ja Nimmet seurasivat hänen perässään.

Keisarikunnan uhka

Betula nana, osa 192

Mihailin onnistui seuraavien viikkojen aikana kääntää useamman pikkuruhtinaan pää. Samaa tahtia pitkin Léostaa ja varmasti myös ruhtinaskunnan ulkopuolella kirisi huhuja elävistä kuolleista. Kukaan ei oikein osannut sanoa mistä huhut olivat peräisin tai missä eläviä kuolleita olisi nähnyt. Huhut kuitenkin kiersivät sitkeänä.

Elävien kuolleiden lisäksi alkoi kiertää huhuja vuorten takana lähestyvästä keisarikunnan armeijasta. Pelkkä huhu sai useat ruhtinaat siirtymään Mihailin puolelle.

Mihail tutki Karlin kanssa karttaa. He olivat kahdestaan Mihailin Netronovalan huoneessa. Päreen liekki valaisi karttaa.

”En pidä näistä huhuista”, Karl sanoi.

”Kummasta pidät vähemmän?” Mihail kysyi.

”Elävistä kuolleista”, Karl sanoi.

Mihail vilkaisi Karlia.

”Huhut alkoivat kiertää jo silloin, kun minä olin vielä Earnestissa”, Mihail sanoi.

”Mutta nyt ne ovat voimistuneet. Se voi merkitä jotakin. Se voi merkitä sitä, että pappiystäväsi on tehnyt jotakin”, Karl sanoi.

”Nils lähettäisi viestin, jos olisi saavuttanut läpimurron”, Mihail sanoi.

”Oletko varma?” Karl kysyi.

”Olen”, Mihail vastasi.

Kaksikko hiljentyi kartan ääressä.

”Kuinkas sinun ja Emilyn häät?” Karl kysyi.

”Ne olisi hyvä järjestää ennen taistelua keisarikunnan kanssa”, Mihail vastasi.

”Tässä tulee kiire”, Karl sanoi.

”Tässä tulee kiire jokaisen asian suhteen. Häiden ei tarvitse olla iso”, Mihail sanoi.

”Kuka niiden järjestelyistä vastaa?” Karl kysyi.

”Ajattelin pyytää äitiäni ja isoäitiäni auttamaan Emilyä”, Mihail vastasi.

”Se kuulostaa hyvältä”, Karl sanoi.

”Mistä luulet keisarikunnan joukkojen tulevan?” Mihail kysyi.

”Heillä on kolme tai neljä vaihtoehtoa. Joko he voivat kiertää pohjoisesta Karhsifaetin solasta, tulla etelämpää vuorten yli tai eteläistä rannikkoa pitkin”, Karl vastasi.

”Ja neljäs vaihtoehto?” Mihail kysyi.

”Laivaston käyttö on myös mahdollista, mutta en tiedä ryhtyvätkö he sellaiseen”, Karl vastasi.

”Meidän pitää kuitenkin ottaa se huomioon. Meillä on siis neljä suuntaa, mistä hyökkäys voi tulla”, Mihail sanoi.

”Meillä ei ole joukkoja kaikille suunnille”, Karl sanoi.

”Meillä ei ole joukkoja tarpeeksi kuin yhdelle suunnalle. Vaikka ehtisin saada kaikki ruhtinaat puolelleni, ei joukkoja riittäisi silti kuin huonosti kahteen suuntaan”, Mihail sanoi.

”Vielä on aikaa”, Karl sanoi.

”Hyvin vähän aikaa”, Mihail sanoi.