Taistelu merellä päättyy

Betula nana, osa 224

Suurin osa laivan miehistöstä ja vielä olevista sotilaista alistui Mihailin ja hän seurueensa valtaan. Ne, jotka eivät vieläkään halunneet hyvältä Suurta keisarikuntaa, hyppäsivät laidan yli jäälle. Siellä heitä odotti vain hyinen meri.

”Lähdetään. Taistelu ei ole vielä ohitse”, Mihail sanoi.

”Sulatatko ensin jään”, Narsha sanoi.

Mihail hymähti karshaanille ja nousi laivan komentosillalle. Komentosillalla Mihail keskittyi ohjaamaan meren jääkantta niin, että siihen murtui laivan mentävä väylä.

”Riittääkö tuo sinulle?” Mihail kysyi.

”Eiköhän se riitä”, Narsha vastasi.

Sarnel komensi laivan miehistön nostamaan purjeet ja ohjasi laivan kohti loppua taistelua. Kolme Suuren keisarikunnan alusta oli käynyt Mihailin laivaston kimppuun. Mihail toivoi, etteivät he olisi myöhässä.

Narsha tarkkaili tilannetta kaukoputkella.

”Miltä siellä näyttää?” Mihail kysyi.

”Taistelu näyttää käyvän kiivaana”, Narsha vastasi.

”Onko laivastoni missä kantimissa?” Mihail kysyi.

”Vanha sukulaisesi on yllättävän hyvä taktikoija. Hän on näyttänyt käyttäneen laivojen kokoeroa hyväkseen. Sillä ei voiteta taistelua, mutta pelataan toki aikaa”, Narsha vastasi.

Mihail ei näyttänyt tyytyväiseltä.

”Lentävällä matolla pääsisimme nopeammin paikalle”, Mihail sanoi.

”Mutta mitä tekisimme tälle laivalle?” Narsha kysyi.

”Joku voi jäädä tänne”, Mihail vastasi.

”Sinä olet meistä ainoa, joka voi varmistaa, että nämä miehet pysyvät täällä uskollisina, jos pysyvät”, Narsha sanoi.

Mihail katseli kannella liikkuvaa miehistöä. Narsha oli oikeassa. Heitä ei voinut jättää vartiotta.

”Tarvitsemme lisää miehiä”, Mihail sanoi.

”Mistä saamme niitä tähän hätään?” Narsha kysyi.

”Herätämme kuolleesta”, Mihail vastasi.

Mihail astui alas laivan komentosillalta keskikannelle. Suurin osa ruumiista oli siellä.

”Tuokaa kaikki ruumiin tähän minun luokse”, Mihail sanoi.

Sotilaat ja merimiehet katsoivat Mihailia ihmeissään.

”Nyt”, Mihail sanoi.

Miehet alkoivat toimia ripeästi.

Tuuli kääntyy II

Betula nana, osa 223

Mihail nousi laivan laidalle seisomaan ja loitsi joukon ohuita jääpylväitä Baenos Ylämaan ympärille. Pylväät muodoistivat sellin, joka sisään Baenos jäi pakottaen hänet pysähtymään. Baenos pääsi jäisestä sellistä voimakkaan sähköloitsun avulla läpi, mutta kulutti samalla arvokkaita taikavoimiaan. Mihail loitsi joukon jäävaarnoja kohti Baenosia ja hyppäsi pois laivaan pyrkivän Baenosin näkyvistä.

Torjuttuaan jäävaarnat hengästynyt Baenos Ylämaa ponnisti jäältä laiva kannelle. Baenos ehti laskeutua laivan kannelle, kun hän jäi Narsha lukkoloitsuun kiinni. Loitsu pakotti hänet täysin suoraan asentoon. Narsha vapautti heti perään toisen loitsimansa lukkoloitsun. Toinen loitsu kietoi Baenos Ylämaan tiukasti kääreiden sisään. Muutama Suuren keisarikunnan sotilas yritti auttaa Baenosia, mutta Mihail teki heistä selvää terävillä jäävaarnoilla. Baenos yritti jonkin aikaa rimpuilla kääreiden sisällä, mutta huomasi sen pian turhaksi yritykseksi.

Ruumiita oli laivan kannella jo kasa.

"Meillä on paljon eläytettäviä", Mihail sanoi.

Narsha jatkoi lukkoloitsujen kasaamista Baenosin ympärille. Sillä välin Mihailin huomio kiinnittyi jo muualle.

"Missä Emily on?" Mihail kysyi.

Vastausta kysymykseen ei heti tullut ja Mihail kävi nopeasti levottomaksi.

"Missä Emily on?!" Mihail kysyi.

Uusi kysymys oli niin voimakas huuto, että se sai monet laivalla olijat perääntymään kauemmaksi Mihailista.

"Nuori neiti on velhojen hytissä", sotilas vastasi.

"Missä se hytti on?" Mihail kysyi.

Muutamat osoittelivat komentosillan alapuolista ovea.

"Näyttäkää minulle", Mihail sanoi.

Muutama sotilas käveli ovelle, jota oli osoitettu ja Mihail seurasi heitä.

Keisarikunnan velhojen hytti oli suurempi kuin kapteeni hytti. Hytti oli jaettu viiteen tilaan siten, että jokaisella velholla oli oma makuutila ja niiden keskellä oli yhteinen tila, missä oli tilaa työskentelyyn ja ruokailuun.

Emily makasi yhteistilan sohvalla. Mihail juoksi huoneen poikki Emilyn luokse

”Emily”, Mihail sanoi.

Emily näytti kurjalta. Taistelu oli mennyt hänen osaltaan huonosti. Emily kuitenkin reagoi Mihailin ääneen ja avasi hitaasti silmiään.

”Anteeksi, Mihail”, Emily sanoi.

”Ei sinulla ole mitään anteeksipyydettävää. Minun se pitäisi pyytää anteeksi, kun en päässyt avuksesi”, Mihail sanoi.

Mihail nosti Emilyn istumaan ja halasi tätä.

Tuuli kääntyy

Betula nana, osa 222

Suuren keisarikunnan sotilaat ja merimiehet katsoivat Mihailia ilman, että tiesivät kuinka nyt pitäisi reagoida. He olivat vailla johtajaa ja heidän johtajansa surmaaja seisoi heidän edessään.

”Minä olen Mihail Netronova ja tämä laiva on nyt minun laivani. Jokainen, joka tätä asiaa vastustaa, voi tulla testaamaan voimiaan”, Mihail sanoi.

Mihailin ääni oli voimakas ja sen kuulivat kaikki laivan kannella olijat.

Osa sotilaista hyökkäsi kohti Mihailia ja Mihail surmasi heidät kaikki jäävaarnoilla lävistämällä.

Laivan yläkannelta kuului huuto.

”Herra Baenos Ylämaa palaa”, yläkannella tähystävä merimies huusi.

Mihail kääntyi katsomaan suuntaan, johon tähystäjä oli katsonut. Baenos Ylämaa todellakin oli tulossa kohti laivaa niin nopeasti kuin pääsi.

”Mitä Sarnelille on tapahtunut?” Narsha kysyi.

”Katso, niin tiedät”, Mihail vastasi.

Silloin Narsha huomasi, että Sarnel jahtasi Baenos Ylämaan kintereillä.

”Joku on huomannut meidät täällä laivalla”, Narsha sanoi.

”Ja joku saa pian huomata, että olisi ollut turvallisempaa pysyä poissa”, Mihail sanoi.

”Pitäisikö hänet jättää eloon?” Narsha kysyi.

”Vangiksi?” Mihail kysyi.

”Niin. Hänestä voisi saada irti tietoa”, Narsha vastasi.

Mihail katsoi miettiväisenä lähestyvää Baenos Ylämaata. Mihail kääntyi Qael Viadrosiin päin.

”Qael, luuletko, että vanhasta ystävästäsi voisi saada irti hyödyllistä tietoa?” Mihail kysyi.

Qael Viadros näytti aluksi siltä, ettei olisi ymmärtänyt koko kysymystä. Lopulta rattaat alkoivat pyöriä elävänkuolleen mielessä.

”Se on hyvin mahdollista, herrani”, Qael vastasi.

”Ehkä me sitten otamme hänet vangiksi”, Mihail sanoi.

”Onnistuukohan se miten helposti?” Narsha kysyi.

”Emmeköhän me riittävän vahvoja vangitsemisloitsuja osaa tehdä”, Mihail vastasi.

Mihail käänsi katseensa Baenos Ylämaahan, joka oli aivan hetken päästä laivan luona. Sarnel loitsi taukoamatta loitsuja Baenosin perään ja tämä joutui kuluttumaan paljon energiaa loitsujen torjumiseen.

Lieskat vastakkain IV

Betula nana, osa 221

Narsha nousi Suuren keisarikunnan laivaan. Merimiehet ja sotilaat katsoivat karshaania ihmetellen. Kukaan tuskin oli nähnyt elämänsä aikana karshaania. Narsha ei välittänyt katseista.

Toen Virsna nousi laivaan Narshan takana.

”Ihmettelen, miksi tulit vapaaehtoisesti laivaan”, Toen sanoi.

Narsha hymähti.

”Pelaan vain aikaa”, Narsha sanoi.

”En pysty kuvittelemaan sellaiselle syytä. Te olette hävinneet. Laivastomme on paremmin aseistettu, kapinanne johtaja on mennyttä ja ainoa, joka vielä taistelee, on demoninne. Voin luvata sinulle, ettei Baenos Ylämaa häviä yhdelle demonille”, Toen sanoi.

Narsha katsoi kaukana siintävää ja edelleenkin tiukkana jatkuvaa kaksinkamppailua.

”Pelaan silti aikaa”, Narsha sanoi.

Toen Virsna tuhahti turhautumistaan.

”Jos et olisi karshaani, olisit jättänyt sinut hukkumaan”, Toen sanoi.

”Hyvä siis, että olen karshaani”, Narsha sanoi.

Ylhäältä kuului merimiesten huutoja, jotka kertoivat laivan olevan lähtövalmis.

”Voimme varmaan palata suoraan taistelun ytimeen nyt, kun ei teistä olekaan vastustusta”, Toen sanoi.

”Sinäkö määräät, mihin tämä laiva menee?” Narsha kysyi.

”Tällä hetkellä kyllä, kun herra Ylämää on estynyt”, Toen vastasi.

”Sitten suosittelen jättämään taistelun sotilaille”, Narsha sanoi.

Toen kääntyi Narshaan päin.

”Sinä et siitä päätä”, Toen sanoi.

”En päätäkään. Minä annan vain suosituksia ja ehdotuksia”, Narsha sanoi.

”Ja minä voin olla niitä kuuntelematta”, Toen sanoi.

Toen ei selvästikään pitänyt Narshan ehdotuksesta jättää taistelu sotilaille. Hän otti asian henkilökohtaisena loukkauksena.

”Ennen kuin teet mitään äkkinäistä, ehdotan katsomaan taaksesi”, Narsha sanoi.

”Minua et noin yksinkertaisella tempulla huijaa”, Toen sanoi.

”Tulit jo huijatuksi”, Mihail sanoi.

Toen kääntyi, mutta hän oli jo myöhässä. Toen ehti kääntyä vain sitä varten, että Mihailin jäämiekka lävisti hänet.

”Mitä? Miksi olet elossa?” Toen kysyi.

”Minä en niin helpolla kuole”, Mihail vastasi.

Mihail veti miekkansa pois Toen sisältä ja tämä putosi laivan kannelle polvilleen. Toen nosti katseensa ja huomasi Mihailin takana seisovan Qael Viadrosin.

”Qael, mitä sinä teet?” Toen kysyi.

Qael Viadros ei välittänyt Toen kysymyksestä.

”Ystäväsi onkin nyt minun ystäväni”, Mihail sanoi.

”Ei ole mahdollista”, Toen sanoi.

”Ja nyt tämä laiva on minun”, Mihail sanoi.

Mihail katkaisi Toen Virsnan kaulan ja päätti hänen kärsimyksensä.

Lieskat vastakkain III

Betula nana, osa 220

Toen Virsna sylkäisi suustaan pieniä tulipalloja kohti Narshaa. Narha hyppeli jäälautalta toisella väistellessään vikkeliä tulipalloja. Narshan painolle riittävän suuret jäälautat alkoivat käydä vähiin.

”Narsha Sabenon, olen edelleenkin pettynyt sinuun. Minä olen pahasti loukkaantunut ja sinä et vieläkään pärjää”, Toen sanoi.

”Pärjäisin paremmin, jos allani olisi tukevaa maata”, Narsha sanoi.

”Pelkäävätkö kissat oikeasti vettä?” Toen kysyi.

”Tietäisitkin mitenkä paljon”, Narsha vastasi.

”Kuinka sitten ratkaisemme tämän ongelman?” Toen kysyi.

”Emme taida päästä kuivalle maalle tähän hätään eikä kumpikaan meistä ole jää taikojen osaaja”, Narsha vastasi.

”Meillä on laiva”, Toen sanoi.

Narsha käänsi katseensa laivaan, joka oli jo miltei lähtövalmis. Samalla hän kiinnitti huomionsa hetkeksi myös tiiviiseen kamppailuun, jota käytiin Sarnelin ja Baenos Ylämaan välillä. Narsha tiesi, että hänen kykynsä olivat paremmassa käytössä jossakin muualla kuin taistelun sykkeessä.

Narsha käänsi katseensa takaisin Toen Virsnaan. Nyt hän kuitenkin oli kaukana mukavuusalueensa ulkopuolella ja taistelun keskellä. Narsha vaihtoi jalkojensa asentoa ja kokeili samalla mitenkä suurta liikettä jäälautta, jolla hän nyt seisoi, kesti. Ei juuri minkäänlaista.

”Mitä ehdotat?” Narsha kysyi.

”Astutaan laivaan ja ratkaistaan taistelumme loppuun siellä”, Toen vastasi.

”Kuulostaa ansalta”, Narsha sanoi.

”Niin vähän kyllä kuulostaakin”, Toen sanoi.

”Mitä arvelet laivan kannen sanovan siihen, jos paiskot tulipalloja sitä pitkin?” Narsha kysyi.

”Tuskin hyvää”, Toen vastasi.

Narsha yritti pohtia kahden ansan välistä. Jäälautta ei paljoa vihollislaivan kantta parempi paikka ollut.

”Voin myös sulattaa jokaisen jäälautan ja hukuttaa sinut”, Toen sanoi.

Toen Virsna loitsi tulipallon kohti Narshan jäälauttaa. Narsha väisti viereiselle jäälautalle, joka jaksoi kannatella häntä vain hätäisesti. Narsha etsi seuraavaa jäälauttaa katseellaan. Kaikki olivat hieman liian kaukana nopeaa väistöä varten.

”Ehkä se laiva olisi paras ratkaisu tässä tilanteessa”, Narsha sanoi.

”Sitä minäkin ajattelin”, Toen sanoi.

Narsha oli päättänyt laukaista ansan. Hän toivoi, että saisi pelattua sillä aikaa. Mitä varten hän pelasi aikaa, siitä Narsha ei ollut varma.